Seinäjoen Tangomarkkinat oli ottanut hieman marginaalimusiikkiakin mukaan tämänvuotiseen ohjelmistoonsa. Perjantai-illan ohjelmakokonaisuutta tangokadun vieressä olevassa TangostYLE-teltassa voisi luonnehtia vaihtoehtoiseksi lähestymistavaksi tangomusiikkiin, tangofuusiosta voinee puhua tässä yhteydessä.

Päänumero, Projecto del Jazztango, oli nimensä mukaan keskittynyt jazzin ja tangon muunnelmiin ja kombinaatioihin. Tangomarkkinat-ohjelmaan jazztangoprojekti toi säväyttävää, ajoin verevääkin ryytiä. Tätä soisi mielellään lisää - toivottavasti hanke ei jää ohimeneväksi projektiksi.

Laulaja Kristiina Lanki ryhmineen lähestyi tangoa Pariisi-teeman kautta tarinankerronnallisesti ja maestro M.A. Numminen ystävineen uusrahvaanomaisesti.

Tangokadulla sijaitseva TangostYLE keskittyi ikään kuin tangon "hardcore-ystäville" suunnattuun pakettiin. Ohjelmisto sisäsi mm. Tango Primo -yhtyeen fuusiotangoa, Tango-orkesteri Unton perinteisen Suomi-tangon uusiin ulottuvuuksiin nostavia vivahteikkaita tulkintoja, Römppäorkesterin "progressiivista tangofuusiota" (?) uusin sovituksin mm. Monosen, Kärjen ja Linnan ikivihreistä suomalaisista tangoista. Vaikutteina löytyi niin Piazzollan kehittämä tango nuevo kuin länsimainen taidemusiikkikin, ja jopa klezmer. TangostYLEn ohjelmistossa oli edustettuna myös lähes sata vuotta vanha musiikki- ja tanssityyli chango. Liioittelematta voi sanoa jazzillan huipentaneen festivaalien musiikkitarjonnan.

Projecto del Jazztango sykähdytti

Saksofonisti Esa Kivimäen organisoima Projecto del Jazztangon kokoonpano on sama kuin Lukacs - Ojaniemi Group, mutta nyt siis keskityttiin esittämään tangoteemoja jazz-, latino- ja fuusiomaustein.

Yhtye oli inspiroitunut muokkaamaan tunnettuja tangomelodioita erilaisin jazz-tyylein ja toisinpäin - tunnettuja jazzsävelmiä tangollisesti. Tunnettuja tangosävelmiä jazzin eri tyylilajeihin instrumentoituna edustivat mm. La Cumparsita, Tulisuudelma, Hiljainen kylätie ja Mustasukkaisuutta. Jazzkokoonpanolla tutut tangosävelmät avautuivat aivan uudella tavalla.

Idea jazztangosta tuli festivaalijärjestäjiltä, ja sitä tarjottiin Lukacs - Ojaniemi Groupille ilmeisesti bändin vahvan jazz latino-osaamisen ansiosta. Konseptiin kuuluu myös kompetentti ja tenhoava vokalisti Essi Hyvärinen, mutta tangoilla hän ei ollut mukana.

-Tämä projekti on ollut odotettuakin mielenkiintoisempi ja se on antanut soittajille aivan uusia ulottuvuuksia, Esa Kivimäki hehkuttaa.

Sovitukset olivat pääosin yhtyeen kitaristin, Antti Honkasen käsialaa, mutta "jatkojalostukseen" oli osallistunut koko bändi.

-Hiukan hatarasti "tangoprojekti" lähti liikkeelle; mietittiin, että mihinkähän sitä oikein tuli taas luvattua itsensä, mutta Antti toi kärsivällisesti sovituksia biisi kerrallaan treeneihin, ja siitä se avautui, helpottunut fonisti kertoo.

Antti Honkasen instrumentaalisovitukset olivat kekseliäitä, helposti lähestyttäviä ja kuitenkin täynnä yllättäviä käänteitä. Tenorin ja kitaran tiheäjakoiset unisonojaksot säväyttivät. Tangon siis voi todella saada svengaamaan!

Jopa Desmondin Take Five kuulosti hyvältä tangona - tosin tietoa ei ole, miten sitä tanssitaan 5/4-tahtilajissa, eikä se selvinnyt Seinäjoellakaan. Satumaan sointulopuke oli tälle versiolle rahtusen oudoksuttava, mutta kieltämättä pikantti päätös.

Tempovaihtelut olivat odottamattomia, ja Honkanen oli muutenkin välttänyt jazzkliseiden käyttöä sovituksissa. Kitaran kuulakas flanger-soundi loi ajoin mielikuvan, että nyt on John Scofield tullut Tangomarkkinoille.

Jazzille tyypillisesti muusikoiden improvisaatiolla on keskeinen osuus yhteisessä tuotoksessa. Kivimäen muhkean tenorin ohella Honkasen selkeää kitaraimprovisointia kuunteli ilokseen.

Kokonaisuus olisi ehkä tyyliuskollisuuden vuoksi vaatinut kontrabasson, jos nyt narista jostakin täytyy. Ilpo Peltonen soitti kuitenkin miellyttävällä kitarasoundilla, ja hieman kulmikas Take Fiven slap-soolo toi musisointiin sopivasti yllätyksellisyyttä ja funkya nurkkaa.

Liike oli siis kaksisuuntainen: jazzteemakin voi yllättäen transformoitua tangoksi. Gershwinin Summertime sisälsi aggressiivisen tenorisoolon hieman Gato Barbierin tyyliin. Siks oon mä suruinen jazzballadina ja Hurmio veivät elegantin setin päätökseen. Osa esityksistä ylsi jo varsin komplekseihinkin asetelmiin, mutta bändin yleistunnelma oli rentoutunut ja hyväntuulinen, olematta silti missään vaiheessa huolimaton.

Jazztangolla oli selkeästi nouseva trendi, mutta harmia aiheutti tangokadun möykkä; naapuriteltassa tangoa väännettiin varmuuden vuoksi heavy-konsertin volyymilla - ja ilmeisesti molemmat olivat Ylen omia tilaisuuksia(!). Osa yleisöstä alkoi lähteä puolelta öin nukkumaan; yöaikaan sijoittuviin laatukonsertteihin tulisi ilmeisesti omaksua pidättyväinen kanta. Molemmista kokemuksista soisi järjestävän tahon ottavan varteen jatkoa silmällä pitäen.

Pariisi on changon satumaa

Kristiina Lanki on nähnyt vaivaa kehittääkseen oman konseptinsa, joka yhdistää sytyttävästi chansonin ja tangon parhaita ominaispiirteitä toisiinsa. Itse asiassa Lanki on pitkälle vastannut changon maihinnoususta Suomeen. Mutta mistä oikein on kysymys?

Buenos Airesin rähjäisissä satamakapakoissa ja bordelleissa ensin yön, sitten myös päivänvalon nähnyt tango oli pian muotitanssi koko maailmassa. Sen sensuellisuus oli yhtäkkiä salonkikelpoista. Pariisissa, Place de Clichyn liepeillä ja Montmartren pienissä kabareissa tango muodosti "intiimisuhteen" paikallisen chansonin kanssa. Syntyi pippurinen ja vitaalinen musiikkityyli, jota alettiin kutsua nimellä chango. Rue des Saules-kadun pienessä Lapin Agile -nimisessä kabareessa kuuntelivat ja tanssivat Changoa muiden muassa Montmartren kultakauden maalarit Maurice Utrillo, Pablo Picasso ja Amadeo Modigliani kuuluisan muusansa Jeanne Hebuternen kanssa, samoin kirjallisuuden suuri uudistaja Marcel Proust. Tapahtui siis samantyylistä kulttuuri-inspiraatiota, mitä bebop aikoinaan tarjosi intellektuelleille.

Chango sai uutta energiaa 1970-luvun lopulla Argentiinasta, kun prikaatinkenraali Jorge Videlan sotilasjuntta terrorisoi maata. Taiteilijoita, muusikoita ja intellektuelleja pakeni maasta, ja he toivat tullessaan tangon uusimmat sovellutukset; syntyi radikaalimpia muotoja kantaa ottavine teksteineen. Uudet musiikkityylit antoivat myös changolle lisämausteensa. Changosäveltäjistä päätä pitemmäksi muita nousi Pariisiin emigroitunut kitaravirtuoosi Ramon Arcado, jonka mainetta niittänyt kappale antoi nimen koko tyylisuunnalle.

Changoa tanssittiin ensin kuten tangoa, mutta vuosien varrella se on eriytynyt omaksi tanssityylikseen ja löytänyt omat askeleensa. Lavalla changoa taivuttelivat vetreästi ja kiihkeästi Tanssiryhmä Tsuumin taitavat tanssijat Hanna Korhonen ja Samuli Nordberg.

Pariisi on siis changon kotikaupunki ja Seinäjoella kuullut kappaleetkin kertoivat rakkauden, muodin, chansonin ja gastronomian pääkaupungista. Se on foorumi tarinoille, jotka kertovat mm. Edith Piafista ja Prinsessa Dianasta. Lauluteemoina toimivat niin Montmartren ullakkohuoneet, Place du Tertren kulkukoirat kuin Pere Lachaisen hautausmaakin, jonka monet kuuluisat haudat ovat jo eräänlaisia pyhiinvaelluskohteita. Tekstit ovat elämänmakuisia; vuoroin viiltävän realistisia, vuoroin romanttisia.

Chango -kokoonpano oli minulle entuudestaan outo, mutta esitys oli hyvin ammattimainen ja taitavasti rakennettu. Lanki itse osoittautui voimakkaasti eläytyväksi laulajaksi. Hän ääntää tekstin huolitellusti ja äänimateriaali on vahva ja kauniisti soiva. Perehtyneisyys changon tekniikkaan ja henkeen vaikuttivat syvällekäyvältä.

Pianisti Martti Kuittinen oli laatinut mainiot chanson-vaikutteiset sovitukset. Jarno Kuusiston näppäinharmonikka ilmensi hienosti pariisilaistunnelmia - mahdollisesti ranskalainen musette-harmonikka toisi settiin vielä lisää keveyttä, mutta erittäin hyvä näinkin. Sami Tervonen, lyömäsoittimet, ja Esa Korja, basso & sello, myötäilivät moni-ilmeisesti ja luontevasti yhteistä tuotosta.

Lahtelaisella Rauli Nordbergilla on ollut keskeinen rooli suomalaisessa chango-projektissa sanoittajana ja tuottajana. Kristiina Lanki on tehnyt myös Chango-CD:n (KLL 010), mihin kaikkia tanssimusiikin ystäviä kehotettiin kiivaasti tutustumaan. Itsestäni kehkeytyi yhdessä illassa changokaheli ja Kristiina Lanki-fani.

Suomi-tangon kavalkadi innosti

M.A. Nummisella oli Tangomarkkinoilla mukanaan uusrahvaanomainen tango-orkesteri, joka paremmin ehkä tunnetaan jazzorkesterina. Tulkinnoissa tango joka tapauksessa säteili ja kipinöi. Numminen on tutkinut suomalaista tangoa jo 45 vuotta. Hänellä jos kellään, on kanttia tarjota mukaansa tempaava, tangoshow jazzmaustein.

Mauri Antero esitteli suomalaisen tangon historiaa - hyvin paljon itse elettynä; onhan hän tuntenut henkilökohtaisesti Unto Monosen, Toivo Kärjen ja suuren joukon muita tangovaikuttajiamme. Näistä kontakteistaan hän kertoi rennosti ja tärkeilemättä. Valtava tietomäärä sulautui luontevasti kerrontaan.

Maestro toimi tarinankertojana ja spiikkerinä laulaen itse hersyvän hauskat Hiilen kiertokulku luonnossa, Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa ja ylimääräisenä Kissa vieköön. Muilta osin toteutui loistelias Suomi-tangon katselmus: mm. Valkea sisar, Kesäinen muisto, Satumaa ja Liljankukka.

Suomalainen tango voi todella kuulostaa vauhdikkaalta, lämpimältä ja intohimoiselta. Tämän todisti erityisesti orkesterin hurmaava laulusolisti Sanna Pietiäinen. Ranskaksi esitetty Nuoruustango (Tango de jeunesse) suorastaan mykisti yleisön - kuten se on mykistänyt yleisön Brysselissä ja Ranskassakin. Täysikuu (saksaksi esitettynä Vollmond) oli toinen tähtihetki.

Yhtyeen jazzdimensiota edustivat parhaiten Pekka Sarmanto kontrabassossa ja Jani Uhlenius harmonikallaan. Uusi tuttavuus, viulisti Maija Sinisalo, täydensi lauluja hohdokkain fillein. Pianisti Mika Siekkinen joutui flyygelin sijaan tyytymään nyt sähköpianoon, mutta jäntevä soitto syntyi silläkin. Uhleniuksen sovituksissa tangojen perinteinen mollirakenne oli säilynyt ennallaan.

M.A. Numminen & Uusrahvaanomainen jazzorkesteri oli nostalginen hyppy Suomi-tangon - ja osin myös Suomi-filmin - menneeseen maailmaan. Numminen selvitti Suomi-tangon monisyiset vaiheet. 1940-luvulta alkaa suomalaisen tangon voittokulku. Silloin Toivo Kärki keksi suomalaisen tavan esittää tangoa: on kombinoitava slaavilainen mollikaiho ja saksalainen marssimusiikki. Jälkimmäinen siksi, että erityisesti suomalainen mies tarvitsee epärytmisenä olentona vahvan ja yksinkertaisen rytmiikan.

Marginaalimusiikin suosimisperinne toivottavasti jatkuu Tangomarkkinoilla. Mainstream-tango ja kuninkuusmatsit ovat tietenkin oma lukunsa, mutta kokonaisuudessaan tangon maailma on rikas ja ihmeellinen, ja sitä täytyisi luodata lisää.

Tangomarkkinat perjantaina: Projecto del Jazztango. Kokoonpano: Esa Kivimäki - saksofonit; Antti Honkanen - kitarat; Ilpo Peltonen - bassokitara; Gyula Lukacs - piano ja koskettimet; Jukka Ojaniemi - rummut. Kristiina Lanki ryhmineen: Chango. M.A. Numminen & Uusrahvaanomainen tango-orkesteri.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti