Tänä kesänä Hämeenlinnan kaupunginpuistosta kantautuvat tutut laulut: kesäteatterin esityskappale on Albatrossi ja Heiskanen, Jukka Virtasen kirjoittama kepeä tarina Juha Vainion laulujen ympärille. Liioittelematta voi sanoa juuri jazzin ylentävän mestarisanoittajan elämäntyön; vaikka Vainio ei ollut jazzsäveltäjä, sovitukset ovat hyvin jazzvaikutteisia.

Vainio oli viimeinen jazzsukupolven sanoittaja - siis vanhan jazzajan kokenut riimitaitaja. Jazzajan kaiku tulee sanoituksissa esiin - muissakin kuin Juhannustansseissa. Hänen seuraajansa, Juice Leskinen, Dave Lindholm, Tuomari Nurmio ja kumppanit edustavat selkeästi rocksukupolvea.

Tuomas Saari on tehnyt valtaosan 30 Vainion laulun sovituksista. Jazzilliset sovitukset tuovat paljon uutta koko Vainio-kuvaan. Hänhän tekstitti ja myös sävelsi pääasiassa iskelmiä, mutta mukaan sopi myös sambaa, tangoa ja foxtrottia. Saari on käyttänyt rohkeasti jazzvalssia, jungle beatia, bebop-skaaloja, "kävelevää bassoa", jazzakordeja kitaralle jne.  Jopa funk-elementtejä on sisällytetty sovituksiin.

Janatuisen baarin kesäisellä terassilla juhlitaan Kalervo Kaihomielen (Vainio?) 50-vuotissyntymäpäivää. Juha Vainion lauluista tutut ihmiset ovat kerääntyneet juhlimaan päivänsankaria. Paikalle odotetaan päivänsankarin vanhaa ryyppykaveria Heiskasta Ruotsista. Juhlat pitäisi saada käyntiin, ja siinä sivussa on hoidettava ihmissuhteita.

Tarina itsessään on siis kovin tekemällä tehty. Se ei ehkä ole luonnoton, koska Vainio vietti yhteen aikaan kovin alkoholin huuruista elämää ja kaveripiiriin epäilemättä kuului Heiskasen kaltaisia tragikoomisen hahmon ritareita. Mutta itse tarinasta ja sen ylöspanosta olisi saanut vähällä vaivalla Vainion elämäntyötä kunnioittavamman ja myös todentuntuisemman.

Virtanen on päästänyt itsensä helpolla tyytyen leukaviin repliikkeihin ja paljon kuultuihin kaksimielisyyksiin. Tekstin perusteella ei ilmene albatrossin mukaantulo Vainion laulutekstiin eikä oikein Vainio itsekään, juoppo Heiskanen sen sijaan tulee kiitettävän tutuksi. Olisihan tuota Kotkaa, Vainion kotikulmaa, ja Janatuisen baariakin voinut tuoda hieman lähemmäs katsojaa.

Tarinan ohuudesta huolimatta ohjaaja Martti Töttölä saa siitä paljon irti. Töttölä osoittaa joissakin ratkaisuissa näppärää kekseliäisyyttä. Esim. Yleisessä saunassa on mitä suurimmassa määrin miesten laulu, mutta nyt sen esittää viisiääninen naiskuoro hauskalla tavalla. Näyttelijät ansaitsevat tunnustusta täsmällisestä lavatyöskentelystään ja eläytyvistä laulusuorituksistaan.

Janatuisen baari: jazzia joka ilta!

Onnistuneen tunnelman luo Janatuisen baarissa esiintyvä tanakka yhtye, jonka ohjaaja on kytkenyt kekseliäällä tavalla itse esitykseen. Muusikot heittävät kukin vuorollaan soolonumeronkin lavalla ja ovat luontevasti osa sceneä.

Kitaristi Antti Paranko soittaa yhtyeen kitaristina hienolla soundilla ja pudottelee komean Gary Moore-tyylisen vonkusoolon Viimeinen lättähattu-numeroon. William Suvanne tulee lavalle jammailemaan Elämää ja erotiikkaa -laulun hykerryttävän hauskaan diskoversioon. Kuullaan myös Henri Savolaisen raivoisa bassokitaran slap-soolo, josta Brothers Johnsonkin olisi kateellinen. Hanuristi ja rumpali kunnostautuvat myös solisteina.

Musiikilliset "turn around"-setit ovat hauskoja ja onnistuneita. Esim. Matkarakastaja, alunalkaen samba, onkin nyt tango ja ympätty Koltta-lauluun. Ja toisinpäin: Sä kuulut päivään jokaiseen, Vainion kuuluisin tango, soi nyt sambana.

Laulunumerot ovat laitosteatterissakin arka kohta, mutta Hämeenlinnan kesäteatteri on onnistunut kiinnittämään riveihinsä joukon ammattilaisia, jotka ovat erittäin hyviä laulajia ja joilla on myös luontaista näyttelijän lahjakkuutta.

Mika Kujala (Kaihomieli) ja Kalle Pylvänäinen (Heiskanen) esittävät mieskuntoisesti rauhalliset biisit, ja vielä suuremmin ansioituu Aleksi Paranko pankinjohtajana vetävien ja terävärytmisten vauhtinumeroiden tulkkina. Korostukset ja painotukset menevät prikulleen kohdalleen, ja myös Parangon ääntämistapa on selkeää. Lahjakkaat Parangon veljekset on palkittu mm. Hämeenlinnan Linnajazzeilla ansioistaan rytmimusiikin parissa.

Riitta Salminen, Saara Lehtonen ja Sinikka Salminen laulavat kauniisti soivaa stemmaa ja taustalajien liityttyä mukaan sointi alkaa olla jo melkein kuin Rajaton-yhtyeellä.

Hyvästä jazzillisesta musisoinnista voi nauttia vehreän Hämeenlinnan Kaupunginpuiston rauhassa. Suomen suvi ilman kesäteatteria on teeskentelyä!

Hämeenlinnan kesäteatteri: Albatrossi ja Heiskanen.

Käsikirjoitus: Jukka Virtanen
Ohjaus: Martti Töttölä
Kapellimestari: Tuomas Saari
Rooleissa: Aleksi Aromaa, Mika Kujala, Saara Lehtonen, Kalle Pylvänäinen, Riitta Salminen, Sinikka Salminen

Bändi: Lauri Malin, rummut; Antti Paranko, kitara; Kalle Penttilä/Juska Ojajärvi; Henri Savolainen, bassokitara; William Suvanne, puhaltimet. Sanni Reilin & Jenna Suvanto, taustalaulu.

BIISILISTA:

Yksinäinen saarnipuu, Viisikymppisen viisu, Kulkurin kitara, Kotkan poikii ilman siipii, Elämää ja erotiikkaa, Mä voisin olla amerikkalainen, Yleisessä saunassa, Isoäiti ihme on, Panaman konsuli, Matkarakastaja/Koltta, Keurusselän sini, Ääretön aava ympärilläin, Sä kuulut päivään jokaiseen, Kun aurinko lämmittää, Kaiken yllä aarnikotka liitää, Ookko käyny oopperassa, Rajaseudun rambo, Vanhoja poikia viiksekkäitä, Kihniön kipakkaa, Varsinaiset seiväsmatkat, Loppuelämäni ensimmäinen päivä, Kun mä rupesin ryyppäämään, Ei ole Kööpenhamina kuin ennen, Heiskasen kanssa kun heiluttiin, Matkalla pohjoiseen, Viimeinen lättähattu, Juhannustanssit, Albatrossi, Käyn ahon laitaa

ESITYSAJAT HÄMEENLINNAN KAUPUNGINPUISTOSSA:

15.7.-14.8.2010 ke, to, pe klo 19, la klo 14 ja 19.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti