Jazzilla on ollut jo pitkään merkittävä panos Malmitalon ohjelmatarjonnassa. Näin on ollut jo useita vuosia ja näin on tänäkin syksynä. Ulkomaisvieraiden sarjan avasi oivallisesti amerikkalaiskitaristi Adam Levy tiistaina. Häntä säestivät suomalaismuusikot. Miellyttävä ja charmikkaasti vaihteleva repertoaari sisälsi sekä instrumentaaleja että lauluja, pääasiassa Levyn albumilta Washing Day.

Adam Levyllä on jo pitkä ura keikkailevana kitaristina ja levyttävänä artistina. Hän soitti seitsemän vuotta Norah Jonesin yhtyeessä. Itse asiassa Norah sai hänet alun alkaen innostumaan laulun tekemisestä.

Levyn soittotyyli on mausteinen ja taitavasti rakennettu sekoitus kantria, bluesia ja jazzia. Soittotekniikan ja soundin osalta hän lähestyy huomattavan paljon Jim Campilongoa. Oikean käden peukalo ja sorminäppäilytyyli pehmentävät sointia ja tuovat pianotyylisiä harmonioita (kvarttisointuja yms. hienouksia).

Fender-perusvahvistin ja Gibsonin kitara, ainoana ulkoisena efektilaitteena tremolo - muuta ei tarvita, kun osaa. Todellinen sointien kirjo syntyy näinkin. Huiluäänien viljelijänä hän oli myös osaava.

Soitinta hyväilevä soittotapa vaihtui välillä jämäkäksi, ja kitara sai nyrkistäkin. Kokeilkaapa: otetaan vasurilla sointu ja tuotetaan kielien värähtely takomalla kitaraa sen selkäpuolelta nyrkillä. Tästä lähtien taidan soittaa kaikki biisit juuri tuolla tavoin.

That's all she wrote, I put a spell on you, In the morning, Heart Collector ja muut koskettavat laulut soivat loistokkaasti lavaversiona - oikeastaan hämmästyttävän hohdokkaasti, ottaen huomioon, että muusikot olivat hänelle uusia tuttavuuksia.

Volyymitaso pysyi koko ajan matalalla - siinä olisi ehkä ollut hieman nostamisen varaakin. Rumpalin ei ole hyvä soittaa pidätellen; tarkkuus kärsii, ja miksei sointikin.

Rumpali Johan Ölanderin soitto oli monipuolista; pääosin vispilöillä lyönyt rumpali osoitti hallitsevansa aina yhtä hankalat huopanuijat siinä kuin palikatkin. Basisti Vesa Saloranta vaihteli bassokitaran ja kontrabasson välillä joustavasti ja soitti adekvaatisti pulssittaen kumpaakin.

Suomalaismuusikot selvisivät urakastaan yleisarvosanalla hyvä miinus, tuotoksen vaihteluväli oli hieman liian korkea. Tämä selittyy ohjelmiston muutoksella; kaverit olivat treenanneet kuukauden levyn vanhoja biisejä, mutta Suomeen tultuaan tämä päättikin pistää kaiken uusiksi. Aikaa yhteiseen harjoitteluun oli kokonainen iltapäivä, joten muutamme saman tien tuon arvosanan hyvä plussaksi.

Tyylitajuinen valopilkku

Adam Levyn musiikki on hyvin monivivahteista ja sisällökästä, vaikka bändi on kovin pieni (ne ovat äänitteissäkin lähes aina pieniä). Tyylitaju ei petä hetkeksikään.

Levyssä on tyyppinä paljon samaa kuin vaikkapa Campilongossa ja Leni Sternissä - sama luonteen valoisuus, olemuksesta huokuvat lämpö ja hyväksyvä säteily tekevät heistä vastustamattomia. Sekoitus elämänmyönteistä luonnonlasta ja New Yorkin kaupunkilaista, siinä se on.

Optimistisen elämänasenteen voi aistia musiikin värähtelynä - tarvitsee vain antautua tuolle sanomalle ja antaa musiikin viedä hyvänolon tunteeseen ja autereiseen nostalgiaan. Näin ne hyvät hetket syntyvät, kun antaa niiden vain tapahtua.

Levyllä osaa myös olla hauska ja hänellä on veitikkamainen suhde yleisöön. Orange you glad edusti lauluna Amerikoissa suosittua "knock-knock" -sukkeluutta. Never been alone like this sai jäyhänä pidetyn suomalaisyleisönkin intoutumaan vuorovaikutteisesta laulusta.

Kokenut artisti tiedostaa rajat tässäkin, yleisön kosiskeluun ei lähdetä. Omien sävellysten perusvirettä on pitäminen jokseenkin haikeana, mutta se ei ole lohdutonta eikä toivotonta.

Laulajana Adam on römeä-äänisenä bassona lähellä J.J.Calen raukeaa laulutapaa ja matalan käheä ääni tuo ajoin mieleen myös Leonard Cohenin.

Adam Levyn harrastamisen voi helpoiten aloittaa Internetissä, jossa hän musisoi mm. Norah Jonesin, Tony Pizzarellin ja Charlie Woodin kanssa. Uusi CD on juuri purkitettu ja myös 45-kierroksen vinyyli on tulollaan. Kehotettiin yleisöä niitä odotellessa paneutumaan karhean hienoon Washing Day-albumiin.

Malmitalon korkea sali antaa hyvän kuuluvuuden ja akustisesti erinomaisesti balansoidun tilan. Kaikuvuus ei ole haitaksi, ja äänien erottelu on vaivatonta. Syksyn jazztarjonta vaikuttaa uteliaisuutta herättävän korkealta jälleen kerran. Seuratkaapa siis tilannetta.

Helsingin Malmitalo tiistaina, Adam Levy Trio: Adam, laulu ja kitara; Johan Ölander, rummut; Vesa Saloranta, kontrabasso ja bassokitara. Ohjelmassa Levyn sävellyksiä.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti