Ranskalainen Amarco on harvinaislaatuinen jousisoitintrio, jonka muodostavat Claude Tchamitchian, kontrabasso, Vincent Courtois, sello ja Guillaume Roy, alttoviulu. Yhtyeen yhdentoista konsertin kiertue Suomessa alkoi Keravalta 14.9. ja tämän tiistai-illan konsertti Porissa, Palmgren Konservatorion salissa, oli sarjan kahdeksas. Paikalle oli saapunut harvalukuinen, mutta asiantunteva yleisö, joka sai nautiskella kolmen huipputaitavan jousisoittajan mielikuvitusrikkaasta ja välillä hyvinkin äkkiarvaamattomia koukeroita sisältävästä avantgarde suuntaisesta jazz musiikista.

Konsertin järjestäjä Charles Gil toi avauksessaan esille, että kaikki konserttisarjan esitykset ovat erilaisia, vaikka lavalla ovat samat soittajat. Yksinkertaisesti siitä syystä, että soitto perustuu täydellisesti lavalla tapahtuvaan, sen hetkiseen, improvisoituun soittamiseen.

Yhtye heittäytyi soittamiseen jäljittelemättömällä tavalla, tosi tarkoituksella. He laittoivat jouset koville ja osoittivat, että tällaisellakin kokoonpanolla voidaan saada aikaiseksi yllättävää, omalla tavallaan mielenkiintoista ja säkenöivää musiikkia. Jousisoittimia pidetään yleisesti kiinteästi kuuluvan nimenomaan klassisen musiikin esittämiseen. Näiltä soittajilta sekin osa-alue varmasti taipuisi helposti, mutta he osaavat myös niiden käytön aivan toisenlaisella tavalla. Se tapa, vapaa ilmaisu, toimi niin makoisalla tavalla, että se kietoi ainakin vaihtoehtoisen musiikin kuulijan tarramaisella otteella mukaansa.

Välillä tuntui siltä kuin jokainen soittaisi niitä näitä, omiaan, mutta kuitenkin yhteistyö sujui niin mallikkaasti, että sieltä löytyi jopa se kuuluisa svengi aika ajoin. Minimalistiset jäntevät sorminäppäilyt ja jousien käsin hieronta saattoivat nopeasti muuttua vahvan energiseen kumuun. Soittajien intensiivinen keskittyminen oli niin voimakasta, että hengityksen ääni erottui. Courtoisin sellon näpräily sormilla, Tchamitchianin kaksoisjousen käyttö basson kielillä ja Royn hienot juoksutukset viulun kielillä veivät äänet korkealle ylös ja matalalle alas yllättävästi ja omintakeisesti.

Armenialaistaustaisen Tchamitchianin vuonna 2006 perustama yhtye ei ollut ensi kertaa Porissa. Kaksi vuotta sitten saimme kuulla näitä soittajia Pori Jazzin Ultra Sessionin "bassopäivänä" ja ihmetellä miten musiikkia voi toteuttaa monella eri tavalla.  Tchamitchian on ollut pienestä pitäen tekemisissä musiikin kanssa perheensä kautta. Varsinaisen sysäyksen jazz musiikkiin hän sai kuultuaan John Coltranen ja Albert Aylerin soittoa. Hänen basson käsittelynsä on täyteläistä ja joustavaa. Hän on vahva avantgardisti, jolla on tarve etsiä aina jotain uutta.

Vincent Courtois tunnetaan yhteistyöstä mm. Louis Sclavisin kanssa. Hän on omalla tavallaan erikoinen persoona, jonka soitto taipuu yhtä lailla etnoon kuin pop-musiikkiin ja hän on tuonut sellon aivan aistikkaan upeasti ja selkeästi mukaan myös kokeilevan jazzin alueelle.

Alttoviulisti Guillaume Roy tunnetaan myös säveltäjänä. Hänen herkkä ja laaja-alainen soittotapansa luo intiimin tunnelman, hartaan surullisuuden ja toisaalta riemukkaan iloisuuden. Hän on soittanut monien merkittävien ranskalaisten free jazz artistien kanssa.

Charles Gil jatkaa ennakkoluulottomasti "Vapaat Äänet" konserttisarjojen tuottamista ja järjestämistä. On päivän selvää, ettei tällaisen vaihtoehtomusiikin esille tuominen ja konserttien toteuttaminen onnistuisi ilman ulkopuolista tukea. Kaikki kunnia hänelle, sillä hän on saanut pitkäaikaisella yhteistyöllä mukaan mm. Ranskan kulttuurikeskuksen ja kulttuuriministeriön. Ilman hänen rohkean arvokasta työtään ja taustatukijoiden apua meillä ei olisi mahdollisuutta kuunnella ja nauttia myös erikoisemmasta ja samalla niin mielenkiintoisesta ja yllättävästä vaihtoehtomusiikista.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti