Jyväskyläläinen pianisti ja säveltäjä Tessa Virta teki sen, mitä häneltä on odotettukin: transformoi edustamansa kamarijazz-genren rohkeasti uuteen muotoon, soivaksi sinfoniseksi kokonaisuudeksi. Tessa Virran jazzyhtyeen ja Jyväskylä Sinfonian sävellyskonsertti Punainen sävellys perjantaina Helsingin Savoyssa oli kaikki mitat täyttävä klassisen orkesterin konsertti, hohdokas ja pysäyttävä elämys. Jyväskylä Sinfoniaa johti Patrick Gallois, joka itsekin huippuhuilistina omaksui konsertissa myös solistisia tehtäviä.

Legendaarisen Apollo 11-kuulennon komentaja Neil Armstrong lausui kuuluisat sanansa ensimmäisen ihmisen tekemän kuukävelyn jälkeen: That's one small step for a man, one giant leap for mankind. Tätä soveltaen voisi sanoa Tessan sävellyskonsertin olleen "pieni askel säveltäjälle, jättiharppaus sinfonialle", mitenkään vähättelemättä suuren orkesterin vaatimaa sovitustyön määrää.

Tessa nimittäin jatkoi johdonmukaisesti ja ammattitaitoisesti omaa linjaansa, mutta sinfoniaorkesterille tämä interventio oli todellinen kulttuuriteko ja hyppy uuteen maailmaan. Säveltäjä kiittelikin muusikoita innostuksesta; he saivat musiikin hengittämään uudella tavalla. Tietysti pyrkimyksiä klassisen ja jazzin lähentämiseen on ollut ennenkin, mm. Heikki Sarmannolla, mutta Tessan voi sanoa tuoneen tähän konseptiin paljon uutta.

Erityisesti jousisoitinsovitukset olivat legatoineen hyvin kauniita ja etevästi rakennettuja. Ne ylittävät kirkkaasti sen sävelmaalailun, mihin useimmat jousia käyttävät jazzsäveltäjät tyytyvät. Ääntenkuljetus on kuulakasta, melodista, eikä kontradiktorisia sävelkulkuja ole kaventamassa kuuntelunautintoa. Konsertin toisessa osassa mukana oli Um Poeta-albumin materiaa, jossa isoa orkesteria työllistettiin hieman vähemmän.

Jazzilmaisun vaatimat improvisoidut soolojaksot hoiti Tessan yhtye ja Gallois, mutta yksi poikkeus löytyi: lyömäsoitinryhmän fantastinen soolo Bachitalla. Kepa Kettusen liidaamana Sinfonian nuoret rumpalit ylsivät aivan uskomattomaan soolosuoritukseen, jota yleisö seurasi hervotonna ja henkeään haukkoen.

Esityksenä Bachita kasvoi alun yksinkertaisesta Bach-variaatiosta ylevään pauhuun, hieman kuin asteittain etenevä Ravellin Bolero. Myös kokenut musiikin ammattilainen ja kuoronjohtaja Nikke Isomöttönen oli suuresti vaikuttunut lyömäsoittajien etevästä taidonnäytteestä, ja ilahtunut koko konsertista.

Sävellyskonsertti rakentui pääosin tuoreen Punainen sävellys -albumin materiaaliin. Siinä voi havaita säveltäjän inspiroituminen bossa novasta, brasilialaisesta musiikista yleensä (Antonio Carlos Jobim¸ Heitor Villa-Lobos) ja takavuosien laadukkaista elokuvasävelmistä - lähinnä tässä voisi ehkä puhua "jazzin kulta-ajasta" amerikkalaisfilmien soundtrackeillä.

Keveät lattarirytmit ja eurooppalaisen klassisen musiikin kauniit harmoniat yhdistyvät aistikkaasti jazzilmaisuun ja muotokieleen. Sävellysten melodiat varioivat kekseliäästi perusteemoja, solisteista niitä käsittelivät onnistuneimmin Joonatan Rautio (varsinkin pehmeät tenorisaksofonisekvenssit olivat nautinnollisia) ja Tessa itse.

Pitkä ja voitokas tie

Punainen sävellys sai alkunsa kamarikonserttiversiona Taulumäen kirkossa Jyväskylän kesässä toissa kesänä, kuten lukijamme muistanevat. Pitkä tie on siitä kuljettu, ja matka todella oli kulkemiseen väärtti - nyt toivoisi muiden kaupunginorkesterien heräävän ja tilaavan Tessan yhtyeineen vieraakseen. Tässähän olisi valmiina aivan upea setti!

Tessan taito konstruoida harmonioita ja rytmittää teos kulkevaa poljentoon on oloissamme poikkeuksellista. Esimerkiksi Bagatelli kasvoi ajan myötä kahden rivin johtomotiivista upeaksi sinfoniseksi teokseksi, jonka lopullisesti sytytti Rautio roihuun. Nat King Cole-bravuuri Hit that jive, Jack kulki komeasti, joskin se poikkesi konsertin yleislinjasta havaittavasti.

Burt Bacharachin originaalin Casino Royale tunnarin The Look of love Tessa oli kytkenyt lähemmin orkesterikokonaisuuteen. Tämä oli suomenkielisen tekstityksen (Jaana Lappo) kantaesitys. Pidin tästä versiosta oikeastaan enemmän kuin Dusty Springfieldin originaalista Bond-laulusta.

Tessa Virta on myös merkille pantava laulusolisti, mitä todistavat niin lauletut tekstit kuin scat-hyräilytkin. Konsertin yleistunnelma oli elämänmyönteinen ja toiveikas, mutta se ei estä säveltäjää käsittelemästä koskettaviakin aiheita. Nyt sellainen oli mm. Himba, tarina pienestä norsunpojasta; kuolemanmarssin dramaattisuutta vahvisti Kettusen käsin rummutus, ilman kapuloita.

Uni-sarja oli Tessan hieno kilpailuteos kansainväliseen jazzkilpailuun Hollannissa, jossa heltisi finaalipaikka, mutta palkinto jäi saamatta "soolo-osuuksien puuttuessa". Todennäköisempi syy lienee ollut esitysvaikeus.

Konsertin miksaus onnistui yleisesti ottaen hyvin - ehkä volyymitasoa olisi voinut hieman laskeakin. Nyt jazzbändi tahtoi ajoittain hukkua ison orkesterin pauhuun. Sinänsä mainiosti soittanut kitaristi Sami Linna oli vielä valinnut jotensakin ohuet kitarankielet, jolloin aito, muhkea orkesterikitarasoundi jäi saavuttamatta.

Pepa Päivisen lempeitä bassoklarinettiosuuksia kamariversiolta jäi hieman kaipaamaan, vaikka Jyväskylä Sinfonian puhaltajat tekivätkin mallikasta työtä. Olli Peuhu edustaa (Antti Hytin ohella) parhaiten Suomessa Charlie Hadenin miellyttävää ja samalla dynaamista soittosuuntausta.

Jyväskylä Sinfonian muusikot eläytyivät vahvan positiivisesti ja ammattimaisesti työhönsä. Tessa Virran artistiprofiilissa ei kuvastunut vähimmässäkään määrin tähteyden kiroja tai diivan elkeitä. Lavalla hänen olemuksensa on viimeisen päälle elegantti, mutta käytös iloisen välitöntä ja puhe huoletonta ja tuttavallista.

Mutta vielä Armstrongista - ennakkoon hän uskoi Kuuhun laskeutumisen realisoituvan 50 %:n varmuudella. Sen tapahduttua hän kertoi olleensa yllättynyt ja riemuissaan menestyksestään. Mahdollisesti Tessan ja bändin tunnelmissa oli jotakin samaa, mutta Savoyn yleisön reaktiot ainakin olivat varauksettoman hyväksyviä, haltioituneita ja iloisia sataprosenttisesti onnistuneesta menestysiskusta.

Tessan nettisivut löytyvät osoitteesta: www.tessavirta.net. Bändin seuraava mielenkiintoinen esiintyminen on "Plays Nat King Cole"-ilta Kauniaisissa 12.11.

Savoy perjantaina 29.10: Tessa Virran sävellyskonsertti. Esiintyjät: Tessa, piano, harmonikka, laulu; Joonatan Rautio, sopraano- ja tenorisaksofoni; Sami Linna, kitara; Olli Peuhu, kontrabasso; Kepa Kettunen, rummut. Jyväskylä Sinfonia johtajanaan Patrick Gallois.

Esityskappaleet: I Overture; Sarastaa, Uni-sarja , Yksin fuga, Yksin, Bagatelli, Kultalintu, Hit that jive Jaqck

II Impressio, Himba, The Look of love, Bachita, Yökävely, Kehtolaulu

Tessa Virta-Jyväskylä Sinfonia-"Bagatelli"

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti