Saksofonisti Jukka Perko on jo pitkään esittänyt soitinversioina virsiä ja muuta hengellistä musiikkia jazzsovituksin. Olemme kertoneet tästä mm. Kalottijazz-raportin yhteydessä 2007 (Perko - Pyysalo - Viinikainen -trio), ja Perko on myös levyttänyt repertoaarista Kaananmaa-albumin Virtuosi di Kuhmon kanssa (John Storgårdsin johdolla). Jukka Perko Trion konsertti Ylistaron kirkossa sunnuntaina oli yhtyeen omin sovituksin, ja uudistetulla konseptilla; Jukka itse (tenori- ja sopraanosaksofonit), Teemu Viinikainen, akustinen kitara, ja Jarmo Saari, sähkökitara.

Olen kuullut useissa yhteyksissä Jukan virsiversioita, ja täytyy sanoa, että pidin tästä viimeisimmästä versiosta eniten. Kaksi kitaraa keskusteli innostavasti keskenään, ja Perko keskeisenä solistina kuljetti virsitulkintoja tyylikkäästi ja tunnelma oli harras ja juhlallinen, olematta silti kiihkomielinen tai kankean virallinen.

Itselleni Jukan sopraanosaksofoni soi kauniimmin ja uhkeammin kuin tenori - ei hän epätyydyttävä ole silläkään, mutta soundiin ei aivan sisälly sitä lämpöä ja tummaa täyteläisyyttä, minkä hän tavoittaa hyvin vaivattoman tuntuisesti sopraanolla. Konsertin alkuosa sisälsi näitä sopraanotyylittelyitä; Autuas ken elämänsä, Herra hoitaa, paimentaa sekä Valmistu Herran kansa. Eleganttia ja virheetöntä soittoa.

Saari käyttää kyvykkäästi prosessoituja soundeja, vähäeleisiä, mutta silti toimivia korostuksia. Delayn ja sustainin hyödyntämisessä hän on mestarillinen. Viinikaisen näppäily- ja plektrasoittoa vuorotteleva säestystyyli toimii tässä konseptissa erinomaisesti. Hän käytti kitaraa nyt myös perkussiivisesti, hieman "shamaanirummun" tapaan. Tämä tuntui istuvan loistavasti hartaisiin suomalaissävelmiin (P.J.Hannikainen Maan korvessa kulkevi lapsosen tie).

Trion ohjelmisto oli miellyttävä ja tasapainoinen, ehkä hieman korostuneen sopusointuinen. Jos jotakin toivoa saa, niin hieman lisää verevyyttä - minusta hengellisyys ja aistillisuus eivät ole toisiaan poissulkevia elementtejä. Tänä "poliittisesti korrektina aikana" erityisesti kaipaa kulttuurilta terävää lähestymistapaa. Hannikaisen "intiaaniversio" oli oiva askel tähän suuntaan.

Miellyttävää oli havaita konsertin houkutelleen väkeä lähes kirkon täyteen. Ylistaron vanha kivikirkko on juhlallinen ja akustiikaltaan helppo paikka pitää konsertti. Jukka Perkon jo perinteiseen tyyliin Oi, Herra luoksein jää päätti encorena iltapäiväkonsertin, joka oli rauhoittava ja myös stimuloiva. Niin kai Herran huoneeseen kokoontumisen pitäisi aina ollakin.

Ylistaron kirkko sunnuntaina 15.11. Jukka Perko Trio: Perko, tenori- ja sopraanosaksofoni, Teemu Viinikainen, kitara, Jarmo Saari, kitara

Ohjelmassa virret 7, 332, 375, 384, 620, sekä Maan korvessa kulkevi lapsosen tie ja Oi, Herra luoksein jää

Järjestäjä: Ylistaron Kaukolankylän jazzkerho ry.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti