Tessa Virta trioineen fiilisteli viehättävästi joulun tunnelmissa Backasin Kartanoravintolassa Vantaalla torstaina. Tilaisuus oli selkeästi jazzyhtyeen konsertti, johon lähestyvä joulu toi pikantin mausteen, kuten innovatiivinen muunnelma Joseph Mohrin ja Franz Gruberin ajattomasta ja herkästä joululaulusta Stille Nacht, Heilige Nacht.

Yhtye ei ole perinteinen pianotrio; sen muodostavat Sami Linna, kitara, Olli Peuhu kontrabasso, ja tietysti Tessa itse, piano ja laulu. Rummuton kokoonpano sallii maltillisen volyymin käytön - itse asiassa tämä triokonsepti on erittäin dynaaminen ja moni-ilmeinen formaatti; musiikki svengaa hillitysti ja tempo säilyy vaivattoman tuntuisesti. Ohjelma ilmensi myös taitavasti rakennettua, nousevaa trendiä.

Jyväskylä Sinfonian kanssa äskettäin konsertoinut Tessa Virta osoitti jälleen vakuuttavasti hallitsevansa myös musiikin pienen muodon. Hänestä on lyhyessä ajassa kehkeytynyt varsinainen Diana Krall-spesialisti. Illan ohjelmasta merkittävä osa oli Krallin versioita tai ainakin tällä on niistä omia sovitelmia; I'm an errand girl for rhythm, The Look of Love, Hit that jive Jack, Frim Fram Sauce ja miksei myös vanha joululaulu Jingle Bells. YouTubesta löytyy molempien artistien versiot ensin mainitusta laulusta, joten lukija on vapaa tekemään vertailuja kahden upean artistin tulkinnoista.

Nat King Cole-numeroilla bändi kuulosti hauskalla tavalla "50-lukuiselta". Linnan kitara kuitenkin ajoittain häipyi lähes kuulumattomiin, tai pelkästään orkesterikitaran oma ääni kuului vahvistimen mykistyessä. Luonnollisesti tyylilajin mukaan soittava kitaristi ei tällaisessa konseptissa voi käyttää prosessoituja soundeja, mutta mahdollisuuksia hieman yksilöllisempään soittoon olisi ollut. Lavalta miksaaminen pienessäkin salissa on aina hieman arpapeliä, bändin omin voimin säätö onnistui kokonaisuudessaan nyt melko hyvin.

Tessa on oloissamme poikkeuksellisen monipuolinen artisti; lahjakas säveltäjä ja erinomainen pianisti, sytyttävä ja monivivahteinen vokalisti ja vahva tulkitsija. Lauluääni mukautuu uskottavasti venyttelevän raukeaan, käheään ja "savuiseen" (tietääkseni hän ei tupakoi) "nightclub-soundiin", kaihoisaan balladiin ja taipuisaan bossa novaan. Jossain yksinlaulukohdassa kuulija on jonkin aikaa vakuuttunut, että lavalle on nyt noustu ensimmäistä kertaa - mutta tuossa tuokiossa harkittu epävarmuus haihtuu ja tilalla on erehtymätön ja tarkka äänenkuljetus.

Tämä sinänsä yksinkertaiselta kuulostava esitystapa on aivan loistava keksintö. Kun oopperalaulajat nousevat lavalle ja ilmoittavat "tänään esitämme teille jazzia" (missä on jo sinänsä jotakin epäilyttävää), kuultavaksi tarjoutuu kautta linjan erehtymätöntä ja täsmällistä laulua - samalla se valitettavasti usein on kliinistä, säntillistä ja kylmää. Laulaa nuotilleen vai ajatellusti välillä nuotin vierestä, siinä kysymys. Itse kannatan jälkimmäistä - varsinkin, kun se mietityllä tavalla kytkeytyy laulun tekstiin; esimerkiksi sanoituksessa ilmaistu epävarmuus saa tonaalisen ilmiasunsa. Se juuri tekee esityksestä täydellisen.

Olli Peuhu edustaa, yhdessä Antti Hytin kanssa, Suomen oloissa harvinaisen hienolla tavalla Charlie Hadenin musiikillista linjaa soitossaan. Sinänsä maltilliset ja neutraalit bassolinjat sisältävät tuon tuosta jonkin poikkeavan tai säännöttämän fraasin, jolla luodaan toivottua jännitettä musiikkiin. Kontrabasson kantta voi "säännönvastaisesti" käyttää myös lyömäsoittimena, mistä nyt saatiin rohkaisevaa näyttöä.

 

Uusia tuulia

Tessan uudet triosovitukset suurelta osin tutusta repertoaarista olivat omailmeisiä ja kekseliäitä. Loistavan Um Poeta -albumin jälkeen hänellä näyttää olevan ainakin oman soittonsa osalta taipumus pelkistetympään ilmaisuun. Tätä ilmensi mm. rohkeasti toteutettu tauotus ja myös säestyksettömät yksinlaulujaksot.

Suomalaisista säveltäjistä Tessa taitavimmin kombinoi ilmavat lattaripoljennot perinteiseen jazzilmaisuun. Vaikutteet brasilialaisesta musiikista (Jobim¸ Villa-Lobos jne.) ovat tällaisia. Bond-fanina nautiskelin Burt Bacharachin alkuperäisestä Casino Royale -tunnarista The Look of love, johon suomenkielisen tekstityksen on laatinut Jaana Lappo.

Konserttipaikkakin ilmaisi tuoreita ja raikkaita tuulia. Backas Kartanoravintola on kerrassaan loistava valinta tällaiseen intiimiin ja lämminhenkiseen, pienimuotoiseen talvitapahtumaan. Kesäinen Backas Jazz on jo osoittautunut merkittäväksi toimijaksi festaririntamalla. Taustavaikuttajana ja promoottorina on nyt ollut Jouko Paananen, joka aikoinaan Sonyn maajohtajana toimiessaan perusti mm. Sony Jazzpalkinnon. Hän on toiminnallaan merkittävästi edistänyt jazzin asiaa organisoiden yhtyeille ja solisteille esiintymisiä ja rakentaen kiinnostavia konsepteja.

Kartanoravintola on puurakenteinen talo, ja sen sali tarjoaa hyvän akustisen lähtökohdan. Maukas joulupäivällinen täydellisti briljantisti illan, yleisö oli kerta kaikkiaan haltioissaan. Joulukuun aikana Backas tarjoaa useitakin joulullisia jazziltoja. Mm. Johanna Iivanainen ja Olli Ahvenlahti ovat tulossa tunnelmaa luomaan. Siis suunta Vantaalle!

Tessan nettisivut: www.tessavirta.net.

Backas Kartanoravintola, Vantaa, torstaina 2.11: Tessa Virta Trio joulutunnelmissa. Esiintyjät: Tessa, piano, laulu; Sami Linna, kitara; Olli Peuhu, kontrabasso.

Esityskappaleet: I osa: You called it madness, Exactly like you, I like to riff, Christmas Song, Jingle Bells, Kultalintu, Hit that jive Jack, Stille Nacht, Heilige Nacht

II osa: White Christmas, Let it snow, The Look of Love, Frim Fram Sauce, That's what, I'm an errand girl for rhythm, Have yourself a Merry Little Christmas

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti