Nostalgiaa, energiaa ja vaikeusasteita

Helsinkiläinen Musica Nova juhlii 30. toimintavuottaan pääteemanaan moderni saksalainen musiikki.

Juhla-aika on 3.-12.2. Tapahtuman pääareenoita ovat mm. Sibelius-Akatemia, Kansallisooppera ja elokuvateatteri Orion; konsertteja ja happeningeja järjestetään ympäri Helsinkiä mitä erilaisimmissa ympäristöissä. Avauskonsertti Johanneksen kirkossa sisälsi Wolfgang Rihmin teoksen Jagden und formen, jonka esitti Tapiola Sinfonietta.

Rihmin sävellystyö oli kiehtova, yllätyksellinen ja osin arvoituksellinenkin. Teos on muusikoille haasteellinen, ja modernin jazzinkin ystäville kiinnostava. Jotkut ratkaisut muistuttavat kollektiivisen jazzimprovisoinnin perusteemoja jopa siinä määrin, että voisi otaksua säveltäjän saaneen niistä vaikutteita. Samalla siinä on jotakin nostalgista - kuitenkin ilman nostalgiaan usein sisältyvää alakuloa ja menneen kaihosta koituvaa innottomuutta; uuden saksalaisen musiikin suhde perinteeseen on punnitsevaa.

Jagden und formen lukeutuu Rihmin tuotannon ydinteoksiin. Imponoiva ja osin suggestiivinenkin teos käynnistyy kahden viulun varovaisella, lähes arkailevalla kuviolla, muut liittyvät asteittain mukaan. Lähes tunnin mittainen, yksiosainen teos nostaa lyömäsoittimet - joiden soittajia on lavalla kolme - ja vasket keskeiseen positioon. Pianistin roolikin tuntui jäävän tässä soittajien ammattitaitoa kokeilevassa työssä kovin rajalliseksi. Jousille oli kirjoitettu paljon sahaavaa ja teräväaksenttista staccato-soittoa, mukaillen näin lyömäsoittimien nopeajakoisia iskusarjoja. Poikkeuksen tähän tekivät viulujen kauniit huiluäänet, jotka täytyykin oikeastaan soittaa legatona.

Tapiola Sinfonietta koostuu nuorista ja entisistä nuorista, erittäin kyvykkäistä muusikoista. Rihmin vaativan teoksen esitys oli täsmällinen pienimpiä nyansseja myöten. Pasunistit Darren Acosta ja Pasi Mäkinen tekivät erityisen vakuuttavaa työtä. Samoin lyömäsoitinryhmän, Antti Rislakki, Juhani Hapuli ja Tuomas Tainio, työskentely oli täsmällistä, energistä ja innostavaa.

Teoksen tutti-kohdissa jousien äänet tahtoivat kuitenkin kadota yleiseen pauhuun, mitä ei voi pitää kovin suurena ihmeenä. Harpusta tai yhdestä kontrabassosta kantautuvat äänet eivät kuuluneet juuri kuin satunnaisesti.  Kitaran olemassaolon lavalla saattoi aistia vain näkönsä avulla, ja sangen poikkeuksellinen soitin näissä olosuhteissa, bassokitara, häipyi sekin lähes kuulumattomiin, mikä vahvistinsoittimelle on jo kerrassaan ennen kuulumatonta.

Johanneksen kirkossa on katto korkealla, kuten kirkossa kuuluu ollakin. Tämä ei välttämättä tarkoita hyvää akustiikkaa. Akustiikkahan tulee kreikan sanasta ακουειν, "kuulla", ja nyt ei tosiaankaan kuullut kaikkea, mitä olisi pitänyt ja halunnut kuulla. Onko korkea huonetila välttämättä paras mahdollinen tällaiselle teokselle - sitä sietää pohtia.

Akustisia aspekteja joudutaan pohtimaan niin äänenkäsittelyssä, tulkinnassa kuin äänentoistossakin. Saisi ehkä pohtia hieman sävellystyötä tehdessäkin. Säveltäjä ei ilmeisesti ollut tätä teosta kirjoittaessaan ottanut huomioon kaikkia esitystilanteen resursseja ja mahdollisuuksia, soitinryhmien eroja ja mahdollisuuksia volyymibalanssiin.

Mikä ratkaisuksi kuuluvuusongelmaan? Voidaan esittää ainakin kaksi ratkaisua; soittajamäärän kasvattaminen tai esityksen mikitys ja miksaaminen. Tietysti kapellimestarikin voisi harjoitusvaiheessa valmentaa lyömäsoittimia ja vaskia maltillisuuteen. Akustista ongelmistaan huolimatta Jagden und formen oli puhutteleva kokemus ja hohdokas alku Musica Novalle.

Konsertti veti yleisöä varsin hyvin, kirkon keskilaiva oli lähes täynnä ja lehtereilläkin oli väkeä. Oli helppo havaita yleisön varsin korkeasta keski-iästä, että musiikin opiskelijoita ei juuri ollut paikalla - ei kyllä nähtävästi juuri heidän opettajiaankaan. Voi ehkä kysyä, mistä tämä välinpitämättömyys johtuu.

 

Saksa-teemaa voi jo tämän konsertin perusteella pitää erittäin onnistuneena valintana. Myös suomalaisten osuus tässä on uteliaisuutta herättävä, kuten mm. Erik Bergmanin kuorotuotantoa, M.A.Nummisen sessio. Lukuisia kantaesityksiä on myös esillä, kuten Lotta Wennäkosken ja Perttu Haapasen monodraamat. Tilaisuuden kotisivu löytyy osoitteesta www.musicanova.fi.

Musica Nova 2011: Avauskonsertti torstaina 3.2. Johanneksen kirkossa: Wolfgang Rihm, Jagden und formen Tapiola Sinfonietta, kapellimestari Stefan Asbury

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti