Vaasalainen jazzstandardeihin erikoistunut  The Low Standards Trio lupasi Doo-Bop-clubin esitteessä lauantaisesta konsertistaan, ettei kuuntelijoiden tarvitse pettyä, koska kolmikon musiikki edustaa nimensä mukaisesti matalaa tasoa.

 

Musikantti-ironiaa -"tongue in cheek"!  Kitaristi Mathias Sandbergin johtama yhtye, muina jäseninä kontrabasisti Olli Rantala ja rumpali Stefan Brokvist, on tasokas ja tyylikkäästi yhteen nivoutunut ryhmä. Se jatkaa  esikuvansa, vuonna 1957 huippulevyjä tehneen The Poll Winners-trion perinnettä.

Pianisti Oscar Petersonin triossa soittanut kitaristi Barney Kessel (1923-2004) sai ajatuksen koota kolmikko, jonka musiikin yhtenäisyys rakentuisi uudenlaiselle kokoonpanolle. Vuosina 1956-1957 hän, basisti Ray Brown ja rumpali Shelly Manne olivat voittaneet sarjansa lehtien Down Beat, Metronome ja Playboy lukijaäänestyksessä. Contemporary Records-yhtiö innostui ideasta. The Poll Winners - Kesselin idea myös nimeksi - levytti tukun tuttuja standardeja, mm. "Jordu", "Mean to me" ja "Satin doll". -

The Low Standards Trion ohjelmassa kuului myös perinnettä, "When I fall in love", "Cotton tail" ja "Someday my prince will come", mutta uudempaakin, nyt jo ikivihreitä. Mieleen jäivät erityisesti Stevie Wonderin "Isn't she lovely" ja Charlie Hadenin balladi "First song", jossa Olli Rantala näytti bassoprofessorinsa Anders Jorminilta omaksumiaan oppeja. Mathias Sandbergin sujuvassa soitossa oli kesselmäistä meininkiä, mutta siinä kuului myös Wes Montgomerya. Stefan Brokvist on eri tyylit tunteva,  soittokumppaneitaan kuunteleva ja svengaava rumpali.

The Low Standards Trion esiintyminen on myös ilo silmälle. Illan avauskappale "Smile" oli osuva startti. Asenne heijastui rennosti mutta tarkasti ja lähes akustisesti soittaneesta yhtyeestä myös kuuntelijoihin.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti