Porilaismuusikoista koottu Poristolla Quintet sai eilen mukavasti liikkeelle kuulijoita Palmgren Konservatorion pääsaliin. Eikä syyttä, sillä lähes kaksikymmentä vuotta sitten kuollut, argentiinalainen Astor Pantaleón Piazzolla oli yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista tangosäveltäjistä.

Hänen kehittämänsä "uusrahvaanomainen" tango nuevo sai aikaiseksi melkoisen myrskyn perinteisen argentiinalaisen tangon ympärillä.  Hän sekoitti perinnetangoon rohkeasti ja ennakkoluulottomasti erityisesti vapaan improvisaation elementtejä jazzmusiikista.

Varhaislapsuutensa hän asui vanhempiensa kanssa New Yorkissa, mutta muutti 17-vuotiaana takaisin Buenos Airesiin ja menetti siellä lopullisesti sydämensä tangolle. Myöhemmin hän vietti aikoja työskennellen mm. Pariisissa, New Yorkissa ja sittemmin myös Italiassa.

Hän kehitti tavallaan uuden musiikin lajin, mikä saa kuulijan vielä tänä päivänäkin ihmettelemään miten tangosta voi saada väännettyä uskomattoman erilaista ja vaihtelevan laaja-alaista.  Tangoa on aina totuttu pitämään ensisijaisesti tanssimusiikkina, mutta kuunnellessa Piazzollan tango nuevoa, niin tanssittavuus ei ainakaan ole ensi vaikutelma.  En tiedä onko se edes ollut hänen sävellystensä tarkoitus. Joka tapauksessa se vie tangon uusille urille vaikuttavasti.

Aikanaan Piazzollan oman maailmankuulun kvintetin soittimina olivat, bandoneon, viulu, piano, sähkökitara ja kontrabasso. Porilaisittain lavalla ei ollut bandoneonia, mutta harmonikka joka tapauksessa, muuten instrumentit olivat vastaavat myös Poristolla yhtyeellä. Musiikinopettajana ja freelance muusikkona erilaisissa kokoonpanoissa toimiva basisti Jouni Hokkasen johdolla esiintyneessä kvintetissä soittivat hänen lisäksi romanialainen Titel Iacovache-Pana, joka vaikuttaa nykyään Porissa ja soittaa Pori Sinfoniettan ykkösviulua, harmonikkataiteilija Petra Pakarinen, pianisti Jussi Rinta ja kitaristi Rauli Viitala.

Konsertti alkoi kappaleella Nuestro Tiempo, sitä seurasi Verano Porteño ja Kicho. Vuosina 1958 - 1960 Piazzolla työskenteli New Yorkissa, missä hän sävelsi, lokakuussa 1959 kuolleen isänsä muistoksi, kappaleen Adiós Nonino.  Nonino oli hänen isänsä lempinimi. Vaikka varsinaisen tango nuevo aikakauden alku ajoittuu muutamaa vuotta aikaisempaan hetkeen, niin tämä sävellys oikeastaan teki hänen innovatiivisen uuden aallon tangon tulkintansa tunnetuksi laajemmin musiikkipiireissä.  Kappaleen aloitti Jussi erittäin väkevällä ja taiteellisesti mahtipontisella piano introlla, johon kaikki muut yhtyivät yksitellen taitavasti toinen toistaan seuraten. Se oli kertakaikkisen hienoa ja nautittavaa kuunneltavaa.  Petran harmonikka puolestaan aloitti hiljalleen Fugatan, johon Titel vastasi viulullaan vetäen mukaan Raulin kitaran, sitten mukaan tempautui Jussi flyygelin kanssa ja lopulta soittoon yhtyi myös Jounin basso.

Mumuki vaikeroi alkuun itkuvirsimäisesti kielisoittimien varassa, kunnes flyygelin armoton pauhu sai muut keskeyttämään hetkesi soiton.  Kevään odotusta Buenos Airesissa, Primavera Porteña, täysin muusta poikkeava Contrabajisimo ja voimallisen mukaansatempaava Michelangelo 70 yritti päättää konsertin, mutta yleisö oli eri mieltä. Encorena esitetty Tanguedia osoitti, että Piazzollalla oli taitoa kääntää tango myös heavy rock ilmauksen muotoon.

Piazzollan sävellykset ovat huolellisesti laadittuja ja taidokkaita. Ne ovat myös soittajille varsin vaativia erikoisten ja nopeiden käänteiden vuoksi.  Sävellyksissä on selkeästi piirteitä avantgarde suuntauksen raivoisan nopeista muodon muutoksista. Niihin kietoutuu sävyisästi hiljaisuuden korostaminen ja äkkiarvaamatta muuttuva rytmi.  Nopealla rytminvaihdoksella kuulija herätetään todellisuuteen, siihen hetkeen.  Ominaista on tempoileva rytmi, jonka kiihkeyttä korostavat käsillä tehdyt taputukset soittimien kylkeen.  Sillä saadaan mainio rytmi efekti korvaamaan varsinaiset rytmin tuottamiseen tarkoitetut lyömäsoittimet.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti