Tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupunkina Turku on tarjonnut ja tarjoaa vielä tämän vuoden aikana myös jazzin nälkäisille kuulijoille paljon nähtävää ja kuultavaa. Yksi kesän huipputapahtumista oli eittämättä The Vanguard Jazz Orchestran vierailu eilen uuden kulttuurin tapahtumakeskus Logomon lavalla.

Logomo on vielä keskeneräinen ja se valmistuu kokonaisuudessaan kaikkine osineen vuoteen 2014 mennessä. Vaikka konserttisali ei ollut aivan täynnä, niin paikalle oli saapunut vajaat tuhat Big Band musiikin ystävää. Turku Jazz ry ja etunenässä puheenjohtaja Kimmo Hyyppä on tehnyt kolmisen vuotta töitä, jotta vuonna 2009 Grammyllä palkittu Big Band orkesteri saatiin Turkuun esiintymään. Osittain tämän huippuorkesterin saantiin on vaikuttanut myönteisesti kulttuuripääkaupunki status ja ao. säätiön tuki. Tällaista orkesteria olisi ollut vaikeata muuten saada Suomeen yksittäiselle keikalle.
Kun aikanaan kuulin Lincoln Centerin Isoa Orkesteria paikan päällä Wynton Marsalisin johdolla, niin tuntui siltä, että se oli siinä, parempaa kuuntelunautintoa ei voi olla. The Vanguard Jazz Orchestra tulee samaisesta kaupungista, jazzin mekasta, New Yorkista ja on samantasoinen huippuorkesteri.

The Village Vanguard on puolestaan tämän orkesterin kotipesä. Yhtyeen syntysanat on oikeastaan lausuttu vuonna 1966, kun Thad Jones - Mel Lewis Orchestra aloitti säännöllisen esiintymisen. Kornetisti, säveltäjä ja sovittaja Thad Jones ja rumpali Mel Lewis päätivät jättää kiertolaiselämän Basien ja Kentonin orkestereissa ja asettua aloilleen New Yorkiin. He saivat kuuluisan klubin omistajan Max Gordonin innostumaan ja näin he saivat alkukiinnityksen Village Vanguard klubille. Thad Jones siirtyi 1979 Kööpenhaminan Radio Orkesterin johtoon ja Mel Lewis päätti jatkaa orkesterin taivalta samaan tapaan. Nimi vain muuttui Mel Lewis and the Jazz Orchestra. Mel kuoli 1990 taisteltuaan 5 vuotta syöpää vastaan. Tämä oli tietenkin suuri suru orkesterin jäsenille, joista monet olivat olleet mukana jo yli 10 vuotta. He päättivät pitää orkesterin kasassa ja näin sai orkesteri nykyisen nimensä, The Vanguard Jazz Orchestra.

Useat nykyisen orkesterin soittajista ovat oleet mukana jo Thad Jonesin aikana. Kun tuli kysymys siitä kuka veteraaneista johtaa uutta orkesteria, niin vastaus tuli sormennäpäytyksellä, "musiikki". Tästä musiikillisesta iloittelusta saivat nauttia eilen turkulaiset, kun tämä 16-henkinen orkesteri asettui lavalle. Orkesterin vierailu Suomessa ei ollut kuitenkaan ainutkertainen, sillä se on soittanut aikaisemmin mm. Imatra Big Band Festivaalilla vuonna 2007.

Orkesteri jyräsi jämäkän rytmikkäällä temposvengillä kymmenen kappaleen ja kahden setin mittaisen esityksen juuri siihen tyyliin, mitä tällaiselta orkesterilta saattoi odottaa. Pari tuntinen rytmipauhu sai yleisön nautiskelemaan aidosta perinteikkäästä jazzista, mitä tällainen iso orkesteri vain voi tarjota. Pasunisti John Mosca selvitteli kappaleiden taustoja ja juonsi konsertin kulkua. Hän on todellinen pitkän linjan "vanguardilainen" ollen mukana jo yli 30 vuotta. Konsertti kulki tyypilliseen tapaan solistien vaihtuessa tiheään tahtiin kappaleiden mukana.

Liikkeelle lähdettiin Thad Jonesin sävellyksellä "Mean What You Say" ja sitä seurasi W.C. Handyn "St. Louis Blues", josta yhtyeelle paljon säveltänyt Bob Brookmeyer oli tehnyt aivan upean sovituksen. Kappaleen soolo-osuuksissa pasunisti Luis Bonilla oli mahtavassa vireessä. Jonesin sävellys "The Waltz You Swang For Me" oli pitkään hukassa, mutta on nyt otettu mukaan ohjelmistoon uudestaan. Siinä solisteina esiintyivät pasunisti Jason Jackson sopraanosaksofonisti Billy Drewes. "Forever Lasting", "The Eye of the Hurricane" seurasivat railakkaaseen tahtiin.

Toinen setti avattiin "Three and One" kappaleella, mikä oli saanut nimensä neljän Jonesin yhtyeestä, joista yksi ei kuulunut "perheeseen". Wayne Shorterin "E.S.P.", jonka Miles Davis teki tunnetuksi kuuluisalla saman nimisellä albumillaan 1960-luvulla. Sitä seurasi "Interloper", Thadin sävellys Kööpenhaminan vuosilta ja "A Simple Wish", mikä oli muista kappaleista poiketen konsertin ainoa hidas ja surumielinen balladi, missä eturivin solistina toimi flyygelitorven kanssa Scott Wendholt. "My Centenial" päätti varsinaisen ohjelmiston ja lopuksi saimme kuulla vielä "Morning Reverend" kappaleen encorena.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti