Esko Linnavalli oli UMO:n synnyssä ja alkuvuosien toiminnassa ratkaisevassa asemassa. Eskolla oli myös loistavat suhteet maailmalle. Niinpä 1970-1980-luvuilla orkesterin solisteina ja kapellimestareina nähtiin tiuhaan myös maailmanluokan ulkomaisia vierailijoita, joista monet myös olivat mukana UMO:n levyillä.

Siten oli hyvinkin perusteltua, että orkesteri oli omistanut Savoy-teatterin konserttinsa 20 vuotta sitten vain 50-vuotiaana edesmenneelle Eskolle. Ohjelmiston valtaosa oli peräisin orkesterin kolmelta 70-luvun jälkipuoliskon lp:ltä, jotka myös Warner on juuri julkaissut tupla-cd:nä.
Nuo jo reilut 30 vuotta sitten tehdyt äänitykset ovat yllättävänkin hyvin säilyttäneet tuoreutensa. Siksipä nyky-UMO:lla olikin epäkiitollinenkin tehtävä soittaa esimerkiksi A Good Time Was Had By All-lp:n kappaleita, sillä levyllä olivat mukana mm. Dexter Gordon, NHØP, Georg Wadenius ja Allan Botschinsky, jotka kaikki olivat tuolloin hyvässä iskussa. Toki lp:lläkin mukana ollut Savoyssa vierassolistina ollut Markku Johansson ja sekä orkesterissa tuurannut Jukka Perko tekivät tyylikästä työtä, mutta silti kokonaisuudesta puuttui levyä leimannut iloinen riehakkuus. Yksi syy tuohon saattaa olla siinä, että komppiryhmästä puuttui alkuperäis-UMO:ssa ollut kitara, joka toi taustaan lisäulottuvuuden.  
UMO:n 1970-luvun levyistä eniten huomiota sai aikanaan Thad Jonesin ja Mel Lewisin kanssa tehty RCA-lp, joka oli jopa Grammy-ehdokkaana. Toinen RCA-lp oli Umophilos, jolla puolestaan vierailivat Clark Terry ja Jerry Dodgion. Näiltä levyiltä valituista kappaleista orkesterin osalta vakuuttavin oli Thad Jonesin sovitukseltaan vaikea Little Pixie, innostavimmat soolot kuultiin taas Dodgionin osin calypsomaisesti kullevassa Oregon Grinderissa, jossa varsinkin Perkon pitkä soolo vakuutti miehen melodisesta luovuudesta.
Silti illan potin korjasi ylivoimaisesti konsertin lopussa kaksi kappaletta esittänyt, Linnavallin vanha kämppäkaveri Vesa-Matti Loiri, joka suvereenisti otti teatterin haltuunsa. Varsinkin Veskun tulkinta vanhasta Laivat puuta, miehet rautaa-lauluista oli todella mieliinpainuvan huikea kokemus.
Se oli hieno päätös konsertille, jossa katsomossa nähtiin useita UMO:ssa 70-luvulla soittaneita muusikkoita mm. Simo Salminen, Mircea Stan, Juhani Aalto ja Pentti Lahti, kaikki jo tukevasti eläkkeellä. Muuten ainoa UMO:ssa yhä soittava 70-luvulla mukana olleista on Teemu Salminen, joka Savoyssa sooloili onnistuneesti sekä tenorilla että huilulla.

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti