"Suomalaisen jazzlaulun helmiä" oli perjantaina 28.11. valtakunnallisten jazzpäivien teemana, kun estradilla oli samassa konsertissa laulamassa kuusi karismaattista naista ja yksi raavas mies. Vimman, vajaat kaksisataa istumapaikkaa olivat loppuunmyytyjä.

 

 

Paikalla ollut yleisö sai nauttia loistavan parituntisen konsertin luomasta jazzin lumoavasta ilmapiiristä. Kymmenen euron pääsymaksulle sai takuuvarmasti kermakuorrutettua katetta.

Konsertin säestysorkesterina toimivat Jazzmuusikot ry:n jäsenyhdistyksen muusikot. Viulisti Ari Poutiainen toimi yhtyeen soittajana ja samalla illan esityksen juontajana. Jazzmuusikot ry on muusikoiden perustama oma jäsenyhdistys, joka ajaa jäsenistönsä etuja valtakunnan tasolla.

 

Viime vuonna pidetty Helajazz tapahtuma oli varsinaisesti alkusysäys tälle konsertille. Ideana oli esitellä suomalaisia jazzlaulajia. Mukaan kutsuttiin eri-ikäisiä laulajia, joilla oli halukkuutta tulla mukaan tähän projektiin. Tapahtumassa oli mukana myös vuoden 2010 jazzdiggari, presidentti Tarja Halonen. Ajatuksena oli silloin, että ohjelmisto voitaisiin esittää pari kertaa joskus toistekin. Erilaisten säätiöiden tuella saatiin riittävä rahoitus asian eteenpäin viemiseksi.

Ensimmäinen konsertti pidettiin Kotkassa. Esiintyjät olivat kovin innoissaan siitä, että heille oli näin mahdollisuus tulla vuoden kulttuuripääkaupunkiin Turkuun esittämään toisen kerran tätä ainutlaatuista ohjelmistoa. Kun tilaisuus vielä kaiken lisäksi saatiin yhdistettyä Jazzliiton jazzpäivien yhteyteen, oli tunnelma korkealla.

Ennakkotiedoista ja etukäteen esiintyneistä tiedoista poiketen Turussa esiintymässä ei ole Johanna Iivanainen eikä myöskään saksofonisti Jari Perkiömäki, kuten aikaisemmassa tilaisuudessa. Muuten kokoonpano on lähes sama.

Orkesterissa soittivat Jazzmuusikot ry:n hallituksen ydinryhmään kuuluvat kitaristi Risto Toppola, basisti Wade Mikkola ja rumpali André Sumelius. Pianon takana oli illan ensimmäinen kunniavieras, kuten Jari asian ilmaisi, Veikko Hakkarainen, joka on ollut mukana jazzkuvioissa jo 1950-luvun lopusta asti. Hän soitteli ja jammaili silloin aktiivisesti usein kuuluisassa Mäyränkolossa. Hänet tunnetaan myös erityisesti Thelonius Monkin musiikin vaalijana ja esittäjänä.

Ensimmäisenä laulajana lavalle nousi myös aikoinaan jo Mäyränkolossa ahkerasti laulanut Iiris Rautio. Hän esiintyi 1950-luvun lopun Iskelmäketju nimisessä elokuvassa, missä mukana Jokerit niminen laulukuoro. Syntyi kaihoisan ankea blues, kun mies lähti "lätkimään". Iiris lauloi siitä ja jatkoi kertoen ihanasta päivästä ruotsiksi. Näin konsertti saatiin upeasti avattua Iiris Raution toimesta.

Muusikot ry:n puheenjohtajana tällä hetkellä toimiva Reija Lang nousi seuraavana lavalle. Reija sanoi haaveilleensa nuorena tyttönä, että saisi asua länsi-rannikolla Turussa ja se toteutui sittemmin. Hän asui 7 vuotta Turussa ja sanoi joutuneensa tämän jälkeen Helsinkiin. Hän oli aivan innoissaan saadessaan nyt tilaisuuden esiintyä kulttuuripääkaupungissa ja näin tehdä comebackin ja vieläpä valtakunnallisten jazzpäivien esiintyjänä.Toisena kappaleena Reija lauloi Hakkaraisen "lemppariballadin" rumaa kauneutta, Ugly Beauty, johon Jarin jousisoitin vingahti mukaan, Risto heitti kehiin hieman lisää jauhoja ja André laittoi ryynit sekaan. Wayne Shorterin Adam's Apple, Aatamin omena, päätti Reijan osuuden.

Miespuoliset jazzlaulajat tuntuvat olevan maailmalla kortilla, mutta meillä on Suomessa yksi ylitse muiden, Juki Välipakka. Häneltä käy "scatti" kuin tyhjää vain, näyttävästi, ilmavasti ja luontevasti suurella ammattitaidolla. Running Around In Rush oli Jukin oma sävellys, mikä alkoi huimalla scat-laululla Jukille ominaisella räjähtävällä väkevyydellä. Monkin hidas Round Midnight, on laulajalle vaikea kappale, mutta Juki väänsi sen näyttävällä osaamisella kiemuralle.

Jukin ideasta syntyi ajatus, että eihän kaikkia lauluja tarvitse välttämättä esittää yksin. Näinpä Juki päätti "doodlata" yhdessä Mirja Mäkelän kanssa duettona. Mirja jatkoi kahdella omalla sävellyksellä Vilu, missä Risto Toppolan kitara taittui näyttävään sooloon ja Valoisa. Mirja sanoi kuunnelleensa jo kahdeksan ikäisenä Ella Fitzgeraldin laulua ja pyrkineensä opettelemaan sen, koska se tuntui niin mahtavalta. Mirja Mäkelän osuus päättyi iki-ihanaan standardiin Cole Porterin rakkauden myyntiin, Love For Sale.

Väliajan jälkeen yleisö odotti jännittyneenä vielä kolmea ihanaa naista lavalle. Saara Soisalo on ollut hyvin aktiivinen viimeiset 20 vuotta. Kun Suomessa vielä järjestettiin 1980-luvun lopussa jazzbändi kilpailuja, niin Saara lauloi Pekka Toivasen kvartetissa, joka voitti silloin Suomen mestaruuden. Ensimmäisenä kuultiin Kurt Weillia, sitten Nina Simonen tunnetuksi tekemä Four Women, mikä kertoo neljän mustan naisen erilaisista elämän kohtaloista, sen varjopuolista ja ankeudesta. Bessie Smithin tunnetuksi tekemä blues 1900-luvun alusta, päätti Saaran osuuden. Kertomus elämän nurjuudesta, siitä kuinka ensin kaikki on hyvin, mutta kuinka elämä muuttuu "fyrkan" loputtua, Nobody Knows You When You're Down And Out.

Helena Siltalan piti esiintyä konsertissa, mutta ikävä kyllä hän oli sairastunut eikä voinut saapua paikalle. Hänen tilalleen oli saatu erittäin lyhyellä varoitusajalla toinen aivan loistava laulajatar, joka aloitti uransa jo 1955 ja nousi Suomi iskelmän valovoimaisimpaan tähtikaartiin jo 1950-luvun lopussa.

Vuorossa oli Vieno Kekkonen, joka tulkitsi kolme tuttua, voisiko sanoa ikivihreää, kappaletta Tuuli tuo tuuli vie, Sulle Salaisuuden Kertoa Mä Voisin ja My Fair Lady musikaalista tuttu Kotikadullasi. Tämä oli sitä aitoa entisajan musiikkia, mikä tänä päivänä tunnetaan jazziskelmän nimellä. Vieno Kekkonen sai ansaitusti luonnollisesti mahtavat suosionosoitukset.

Viimeisenä, ei kuitenkaan vähäisimpänä, mutta kaiketi nuorimpana kavalkadin laulajana Nina Höynälä esiintyi väkevän rautaisella ja lujalla otteella. Hän on opiskellut muutaman vuoden Sibelius-Akatemian jazzosastolla. Torniosta kotoisin oleva Nina on kuitenkin jo nyt erittäin valmis laulaja. Hän on ehtinyt tehdä jo omia sävellyksiäkin, joista kuulimme kaikille "sinkkunaisille" omistettu Flying Solo. Kun Ninan isä oli joskus sanonut hänelle, että kyllä se jazz on ihan ok, mutta etkö voisi joskus laulaa tangoa. Siitä syntyi sitten ohjelmistoon kappale Tuhon Tietä Kuljen, mikä kuultiin jazzversiona I´m A Fool To Want You. Viimeisenä kappaleena kuultiin Ninan suosikki kappale Chick Corean Spain

Lopuksi lavalla nähtiin kaikki laulajat yhdessä hyräilemässä Erik Lindströmin tarinaa ranskalaisista koroista.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti