Gourmet yhtyeen 14-vuotisjuhlakiertue alkoi Tampere Jazz Happeningissä, kun yhtye esiintyi päätöspäivän Klubi-keikalla viimeisenä yhtyeenä.  Saksofonisti Mikko Innanen ja kitaristi Esa Onttonen perustivat yhtyeen vuonna 1997.

Gourmet on esiintynyt vuosien saatossa vaihtelevan epäsäännöllisesti, mutta nyt uuden levyn julkaisukiertueella tätä freejazzin pyörteissä vankasti liikkuvaa kokoonpanoa on mahdollista vielä kuunnella parilla paikkakunnalla ennen kuin he siirtyvät esiintymään kiertueen viimeisille keikoille Belgiaan ja Hollantiin.

Kiertue oli eilen edennyt Poriin, missä tiukkaa ja osittain humoristisella asenteella esiintyvää kuusikkoa oli kuuntelemassa valitettavan vähän yleisöä.  Palmgren Konservatorion ison salin istuimet täyttyivät vain muutaman rivin verran, mitä ei voi kuin ihmetellä ns. jazzkaupungissa, missä kaamoksen ja talven aikana kiertuejazzia voi kuulla hyvin harvoin muutenkin.  Kun paikalle tulevat Suomen jazzosaamisen huippua edustavia soittajia, niin voisi kuvitella, että sali olisi ollut edes puolillaan kuulijoita.  Näyttää siltä, että jääkiekko on etusijalla ja tällä kertaa pisteet menivät Lappeenrantaan. Sitä herkkua saa maistella joka viikko, mutta Gourmet musiikkiherkkua vain ani harvoin.

Yhtye tuuppasi rivakasti eteenpäin kolmen puhaltajan, harmonikan, kitaran ja rumpujen voimallisessa symbioosissa, liidellen maailmanmusiikin monisärmäisellä ovaaliradalla. Gourmet on parhaimmillaan live esiintymisissä, jolloin kuulija pystyy ottamaan vastaan yhtyeen sanoman selkeämmin ja sitä oli totisesti mukava nautiskella eilisessä konsertissa.

Yleensä freejazzin erikoiset ja yllättävän änkyräväärät nyanssit eivät aina löydy levyltä sellaisen älykkömäisen humoristisella tavalla, miten sen voi kokea paikan päällä. Vaikka yhtye ei ole välttämättä tarkoittanut musiikkiaan miellettäväksi humoristisen hauskaksi, niin tällaiset yllätykset antavat vahvan viestin kuitenkin lavan ääreen kokoontuneille asian harrastajille. Niin justiinsa, puolivakavalla naamalla hauskasti, pieni ironian pilke silmäkulmassa, tämä kuusikko matkustaa musiikin maailmassa ruudikkaasti eteenpäin.  Jos kuulija ei välttämättä suoranaisesti rämähdä nauruun, niin ainakin suu vääntyy hymyyn ja tämä on hyvä merkki. Sanoma on mennyt perille. Näinhän musiikin pitääkin toimia, luoda hyvä tunnelma ja mielikuvitusrikas ilmapiiri. Saatat pudota hetkeksi kärryiltä, mutta kohta huomaat taas olevasi tiukasti kiinni yhtyeen hyvässä svengissä.

Mielikuvituksen puutteesta ei tätä yhtyettä ainakaan voi moittia. Sekstetin uusi, kolmas äänite Cosmopolitan Sideshow, haeskeli ahnaasti malleja monista musiikin eri alueilta. Tutkimusmatkalla kansanmusiikista, etnon kautta stompiin ja NO Mardy Grass marssiin, siirrellään sopivasti maustaen ranskalaispohjaista freeloikkaa, balladiaineksia, valssia ja tangoa unohtamatta.  Se on sellaista monisärmäistä, kuvitteellista aikamatkaa, missä kappaleiden nimet kuitenkin johdattelevat kuulijaa omalla tavallaan kohteeseen ja ilmaisevat missä liikutaan.

Vaikka Yumaan ei palattaisikaan, niin Ain't Going Back To Yuma aloitti reippaalla katu-uskottavalla marssihumpalla konsertin.  Hindenburger Stomp vaihtoi maisemaa New Orleansiin ja 1920-luvulle, jolloin ilo oli ylimmillään.  Jazzklubeilla ja kuppiloissa tanssittiin Jelly Roll Mortonin tahdittamana ragtime stompia.  Jormanuel(le), pateettisen hullunvakava hautajaismarssi, vei vierailulle Liechtensteiniin lyhyeksi hetkeksi ja Moorgeist und Marschmusik vei kuulijan vuorostaan Saksan maalle iloisten juomalaulujen pariin. Matka jatkui voodoo tanssien pyörteissä valssin ja vodkan voimalla, Voodoo Time in West Orange, Parempi Valssi, Vodka, The Continental, Sugar Hill Serenade, St.Nicholas Strut, kunnes ympyrä sulkeutui ja palattiin kaikesta huolimatta Yumaan,  Going Back To Yuma.   Välillä kuultiin Ludwig Neljästoista, joka oli Innasen ja Onttosen aikaisempaa tuotantoa jo lähes kymmenen vuoden takaa. Onttosen mukaan tämä oli ehkä viides esitys koskaan ja ainoa levyn ulkopuolinen kappale.

Gourmetin vahvuus piilee älykkäässä huumorilla höystetyssä musiikissa, soittajien taidoissa ja hyvässä ja rehevässä yhteispelissä. Soitto oli monivivahteista, Veli Kujalan harmonikka, Ilmari Pohjolan pasuuna ja Petri Keskitalon tuuba luovat oman särmikkään, mutta samalla pehmeän soinnukkaan mausteen, tavallisista yhtyeistä poikkeavaan Innanen - Onttonen soundiin, johon Mika Kallio luo omat aina täsmälliset rytmiset taustat. Tätä porukkaa kuuntelee mielenkiinnolla ja suurella antaumuksella. Paikalle tulleet kuulijat nauttivat eri kulttuurien monivivahteisesta musiikkiretkestä täysin siemauksin. Kaikilla oli nähtävästi ollut hieno tunnelma, kun kuunteli kommentteja konsertin jälkeen.

 

Kuvat on otettu kiertueen ensimmäiseltä keikalta Tampere Jazzhappeningissä 6.11.2011, paitsi yhteiskuva Palmgren-Salissa

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti