Kitaristi ja säveltäjä, lukuisista jazzyhtyeistä tunnettu Marc Ducret on kiertänyt tammikuussa Suomea, tällä kertaa soolona.

Progressiivisen jazzin virtuoosi ja kokeilevan musiikin itseoppinut taitoniekka Ducret on kiertueellaan lähestynyt onnistuneesti niin yleisöä kuin musiikin opiskelijoitakin. Tavoitimme huippukitaristin Jyväskylän konservatorion Siltasalista keskiviikkona.

Ranskalainen kitaramodernisti on todellinen soittimensa tuhattaituri. Monien vierailutöidensä ohella hän on tehnyt johtajana jo 14 omaa albumia, joiden mittakaava muuntelee Le Sens de la Marchen isosta orkesterista duoihin ja sooloihinkin. Omalla nimellään hän alkoi levyttää 1987. Ayler Records julkaisi viime vuonna kaksi albumia hänen Tower -sarjastaan, josta ilmestyvät myöhemmin tänä vuonna Tower Vol. 3 sekä Tower Solo -albumit. Suomen kiertueohjelmisto rakentui erityisesti Tower Vol. 1 & 2 -levyjen sävelvalikoimaan.

Ducret on kitaristina fenomenaalisen monivivahteinen ja säveltäjänä erittäin etevä siinä, mitä hän tekee. Hän vuoroin huvittelee sointivärityksillä, ajoin tyylittelee kaikkien skaalojen ulkopuolella ja vuoroin taas murjoo mitä purevinta bluesia. Kitaravirtuoosi lähestyy soitintaan hyvin ennakkoluulottomasti - ehkä perinteisen jazzkitaran (orkesterikitaran) ystävien mielestä jo hieman liiankin liberaalisti, jopa radikaalisti.

Ducret nimittäin käyttää instrumenttiaan, tavanomaisten melodian harmonioiden välineenä, myös perkurssiivisena lyömäsoittimena ja sävykkäitten "kulöörien", toonien, luomiseen. Välillä kuulija on täysin vakuuttunut, että kitara on pahasti epävireessä - enkä ole varma, ettei näin olisi ajoittain ollutkin -, mutta jollain ihmeellisellä keinolla Ducret taistelee itsensä kuiville. Slide-putken perinteinen käyttötapa on liu'uttaa sitä vasurilla kitaran kielien pinnalla - Marcia tämä ei pitkään inspiroitunut, joten hän alkoi käyttää teräsputkea plektrana taikoen näin mitä erikoisimpia soundeja ilmoille. Loistavaa!

Soolokonsertissaan Ducret poimii ja nostaa esille uusia näkökulmia ja elementtejä sävellyksistään. Sooloimprovisaatio mahdollistaa hänelle nopeampia käännöksiä sekä siltoja, joissa esitysten osat yhdistyvät eri tavalla kuin orkesterien tulkinnoissa. Sooloesitys tarjosi myös harvinaisen välähdyksen Ducretin taidoista akustisen kitaran käsittelijänä.

Ducretin melodiakulut ovat fantastisen kekseliäitä ja monimuotoisia. Uutta ideaa tulee kuin turkin hihasta, kuuntelija jo aivan hengästyy! Enimmältään ne ovat ehkä kulmikkaita ja hienostumattomia, jos niin haluaa sanoa, muttei mitenkään kömpelöitä tai karkeita. Efektilaitteita hän käyttää säästeliäästi - sointivalikoima on tosin laaja ja ajanmukainen, mutta se luodaan käsin.

Sävelletyn materiaalin osuus on myös huomattava, vaikka hän saa kaiken kuulostamaan vapaalta improvisoinnilta. Tavalliset sointuoppaat joutavat myös roskikseen Marcin käsittelyssä; hän saattaa kyllä aloittaa kappaleen "tavallisilla" kvarttisoinnuilla, mutta ei aikaakaan, kun hän kyllästyy niihinkin ja alkaa kehitellä omia sointujaan. Siis sointuja, joita ei ole olemassakaan, ja niissä disharmoniset intervallit yhdistyvät jännittävästi usein hyvinkin eheisiin ja jopa idyllisiin sointuihin ja sointukäännöksiin.

Soittotekniikka on yhdistelmä kitaran sorminäppäilyä (joka sekin on hänen omaa tuotantoaan, edustamatta yhtään tunnettua suoritustapaa). Oikean käden plektratyöskentely ei ole aivan salamannopeaa, mutta vasaroimalla kulkeva vasemman käden "tapping" on.

Osansa viehätyksestä tuo kitaroiden laatu, joka sekin on huippuluokkaa. Käsityönä tehdyt kitarat on valmistanut Francois Vendramini.

Monimuotoinen muusikon ura

Pariisissa 1957 syntynyt Marc Ducret soitti jo teini-ikäisenä erityylisissä yhtyeissä, myös tanssimusiikkia ja kansanmusiikkia, mikä tänään hahmottuu enää vain korkeintaan etäisesti. 1986 Ducret liittyi Ranskan Kansalliseen Jazz-orkesteriin. Samoihin aikoihin hän perusti oman trionsa kiertäen sen kanssa Afrikkaa, Eurooppaa ja Aasiaa. Trio on edelleen toiminnassa.

1990-luvulla Ducret tutki 60-luvun musiikkia Seven Songs-tentetillään. Ducret myös ystävystyi tunnetun amerikkalaissaksofonistin, Tim Bernen kanssa ja on siitä lähtien kuulunut tämän Caos Totale-, Bloodcount- ja Big Satan- yhtyeisiin. Useimpien ranskalaismodernistien kanssa työskennellyt Ducret soittaa myös AKA Moonissa ja rumpali Bobby Previten Latin For Travellers -bändissä.

Soolokiertueen ohjelmisto perustuu tuoreeseen Tower -sävellykseen, joka hyödyntää Ducret'n huikeita improvisointitaitoja ja yhden miehen tulkinnan jäntevyyttä. Ehkä se ei aina ole "plastista" musiikillisesti, tai harmoniaopin mielessä "sulavaliikkeistä", mutta se on tenhoavaa ja oivaltavaa.

Soolokiertueen Suomen jakso alkoi Mikkelistä 23.1. ja se päättyy Turkuun 31.1. Kiertue sisältää kaikkiaan kahdeksan konserttia ja neljä mestarikurssia. Kiertue ulottuu myös Pohjoismaihin ja Baltiaan.

Tower -sävellystyön lähtökohtana on ollut Vladimir Nabokovin kirjan Ada: Sukutarina (Ada or Ardor: A Family Chronicle, 1969) kappale. Lyhyen, mestarillisen kappaleen monikerroksisesta kirjoitustavasta inspiroitunut kitaristi on koettanut toistaa lukemaansa musiikin keinoin. Näin ovat syntyneet Real Thing #1 (jota tanskalais-ranskalainen kvintetti esitti Pori Jazzin Ultra Musicissa 2010), Real Thing # 2 ranskalais-amerikalaiselle kvartetille sekä Real Thing #3 ranskalaiselle sekstetille, joka soittaa fragmentteja ja omia sovituksiaan kahden edellä mainitun orkesterin ohjelmistosta.

Marraskuussa 2012 nämä kolme orkesteria kiertävät yhdessä Ranskassa ja muodostavat kahdentoista muusikon Tower Bridge -superyhtyeen, jossa Ducret'n lisäksi soittavat mm. hänen pitkänaikaiset soittokumppaninsa, Tim Berne ja rumpali Tom Rainey Yhdysvalloista sekä ranskalainen jazzviulisti Dominique Pifarély. Bändissä vaikuttavat myös tanskalaisen jazzin eturivin muusikot, trumpetisti Kasper Tranberg sekä rumpali Peter Bruun.

Todella hienoa saada kumouksellinen kitaransoiton uudistaja Suomeen - ja aivan erityisen ilahduttavaa tässä kiertueessa oli yhteistyö musiikkioppilaitosten kanssa. Ranskalaisvirtuoosin rento olemus ja tärkeilemätön käyttäytyminen tekivät tilaisuuksista viihtyisiä.

 

Marc Ducret sähkökitara ja akustinen kitara

 

Ranskan Instituutin tuella

Production: Charles Gil / Vapaat äänet

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti