The World Famous Glenn Miller Orchestra kantaa suurta mainetta ja kunniaa. Tätä Nick Hilscherin nykyään johtamaa, Glenn Millerin perinnettä jatkavaa suurta orkesteria, voitaneen pitää tämän päivän suosituimpana kokoonpanona swing musiikin konserteissa ja swing tanssiaisissa.

Sen ainutlaatuinen swingjazz soundi tuli kuuluisaksi 1930 ja 1940 luvun taitteessa alkuperäisen Glenn Millerin johtaman orkesterin myötä. Noista päivistä on kulunut 70 vuotta, mutta hänen tuotantonsa elää edelleen voimakkaana. Silloin Glenn Millerin levyt olivat "kuumaa tavaraa", ne myivät hyvin ja olivat jatkuvasti "top ten" listoilla, mutta ne kuulostavat hyviltä tänä päivänäkin. Millerin tapaturmainen ja ennenaikainen kuolema 1944 toisen maailmansodan melskeissä jätti syvän aukon swing musiikin saralle. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla miten hän olisi saanut swingin kukoistamaan pidemmälle isojen orkestereiden ollessa kovan paineen alla jazzmusiikin murroksessa 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alussa.

Nykyisin USA:ssa toimiva perintöorkesteri kiertelee lähes 300 päivää vuodessa konsertoiden Pohjois-Amerikan mantereen lisäksi eri puolilla maailmaa. Hilscherin johtaman kokoonpanon lisäksi nykyään tätä Glenn Millerin perintöä vaalii Euroopassa kolme samaa Glenn Miller Orchestra nimeä kantavaa yhtyettä, Wil Saldenin johtama (Eurooppa) orkesteri, Ray McVayin johtama (UK) orkesteri sekä nyt viikon Suomea kiertänyt vetopasunisti Jan Slottenäsin johdolla toimiva skandinaavinen versio samasta orkesterista. Kaikilla näillä yhtyeillä on sopimus esiintymisistä tietyillä erikseen määritetyillä alueilla.Tukholmasta käsin toimiva Skandinavian kokoonpano perustettiin puolitoista vuotta sitten, kesällä 2010. New Yorkissa toimivan Glenn Miller tuotantoyhtiön kanssa käytiin monta vuotta neuvotteluja, kunnes sopimus saatiin aikaiseksi. Yhtyeen toiminta-alue on rajattu Pohjoismaihin, joten se esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Suomessa. Orkesterissa on 17 muusikkoa sekä kolme laulajaa ja laulukvartetti The Moonlight Serenaders. Orkesterilla on käytössään Glenn Millerin noin 1500 alkuperäissovituksen kirjasto, joista ohjelmistossa on noin 250.

Yhtye aloitti viikon kestävän Suomen konserttikiertueensa Mikkelistä 9.2 ja oli 14.2. ystävänpäivänä Porissa esiintymässä Promenadisalin lähes täydelle katsomolle. Yleisö oli selkeästi varttuneempaa väkeä, joille myös tämä musiikki todennäköisesti toi vanhoja muistoja esille ja oli näin lähempänä omia kokemuksia kuin nuorille. Toisaalta luulisi tämän musiikin kelpaavan nuoremmillekin, sillä se on ajatonta ja suuren jazzorkesterin kuuleminen ei ole aivan jokapäiväistä herkkua muutenkaan Porin kulmilla, vaikka Pori Big Band elää vahvasti uutta nuoruutta.

Hienossa kaksituntisessa konsertissa kuulimme peräti 28 ikimuistoista kappaletta. Mukana olivat varmasti kaikki tunnetuimmat "hitit" ja muutamia vähemmän tunnettuja ja esitettyjä kappaleita. Sen lisäksi tuli "palkintona" kolme encore kappaletta. Aloituksena saatiin kuulla lyhyt, eräällä tavalla muistot herättelevä alkusoitto, "Moonlight Serenaden" sävelin. Sen jälkeen "pellit avattiin" ja päästiin todelliseen tunnelmaan, "In the Mood" ja sen perään "A String of Pearls", saivat varmasti tutinaa kuulijoissa aikaiseksi.  "That's Sabotage", "Humpty Dumpty Heart" ja miljoonaa kaksisataatuhatta levyä myynyt "Chattanooga Choo Choo", toivat mukaan myös laulajat, Jens Berggren, Samuéla Burenstrand, Mikael Wikström, sekä The Moonlight Serenaders laulukvartetin. Kappale, joka johdatteli Jan Slottenäsin aikoinaan Glenn Millerin musiikin saloihin, oli "American Patrol". Sen hän kuuli 5 6-vuotiaana ensimmäisen kerran radiosta, eikä se jättänyt ketään kylmäksi nytkään, hänen johtaman orkesterin soittamana, oli se sen verran rivakkaa ja antaumuksellista ison orkesterin menojytinää. Välillä vähän hiljennyttiin "Adios" ja "Delilah" kappaleiden tahdissa. Swing kohtasi klassisen musiikin kappaleessa "Moonlight Sonata", sitä seurasivat "Sweet Potato Piper", Harry Jamesin "Ciri-Biri-Bin", "Don't Sit Under The Apple Tree" ja ensimmäinen setti päättyi tunnetun "Little Brown Jug" kappaleen riuskaan menoon.

"Bugle Call Rag" aloitti toisen setin ja siinä rumpali Mikel Ulfberg äityi riehakkaaseen yleisön mukaansatempaavaan sooloiluun. "Sunrise Serenade", neljän erillisen kappaleen sikermä ja muutama muu hieman tuntemattomampi kappale siirsivät ajatukset New Yorkiin.  "Pennsylvania 6-5000" on eittämättä yksi Glenn Miller orkesterin tunnetuimpia esityksiä. Aikoinaan yhtye esiintyi tässä hotellissa useasti. Hotelli on edelleen olemassa Manhattanilla ja sen puhelinnumero (6-5000) on vanhin edelleen käytössä olevista numeroista. "Tuxedo Junction", "Perfidia" ja monet muut hieman tuntemattomat kappaleet vyöryivät eteenpäin. Yksi tunnetuimmista kappaleista "St. Louis Blues March" oli jätetty ohjelmiston viimeiseksi. Riehakas marssi otti tiukasti kuulijat mukaansa. Lähes kaikki yhtyeen soittajista saivat konsertin aikana myös soolotilaa, mutta eniten esillä olivat tenorisaksofonisti Lars Toresson ja trumpetisti Fredrik Oscarson.

Yleisö tietenkin halusi kuulla lisää ja odottelin, että "Moonlight Serenade" tulee päättämään konsertin, mutta kaksi kappaletta meni eikä näin käynyt.  Kliimaksi oli säästetty kuitenkin vihonviimeiseksi ja vasta kolmas encore tuotti yleisölle täyttymyksen. Vaikka Jan Slottenäs ei itseään pidä tähtipasunistina, niin kyllä hän ainakin sai yhtyeen svengaamaan täydellä teholla ja näyttävän lavashown aikaiseksi. Aikamatka Glenn Millerin musiikin maailmaan oli maittava ja mieleenpainuva konserttikokonaisuus.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti