Kolmannen, vuonna 2007 pidetyn, Jukka Perko-saksofoni kilpailun voittajan Pauli Lyytisen maine on noussut huimaa vauhtia Suomen jazzpiireissä. Paulin yhdessä ruotsalais-turkkilaisen laulaja, sellisti, Anni Elif Egeciouglun ja rumpali Tatu Rönkön kanssa pari vuotta sitten Göteborgissa opiskeluaikana perustama yhtye Elifantree käväisi eilen Porissa soittamassa torstai-illan jameissa Rattiksessa. Se oli heidän ensimmäinen vierailunsa Porissa konsertoimassa.

Viime vuonna Suomen Jazzliiton Youg Nordic Jazz Comets-yhtyekilpailun Suomen osakilpailun voittanut yhtye soittaa käytännössä pelkästään Annin ja Paulin yhdessä säveltämää musiikkia. Pauli ja Elif esiintyvät myös duo kokoonpanona.

Keikkamatkat ovat vieneet heidät jo Ruotsin ja Suomen lisäksi myös Tanskaan ja Viroon. Kesällä on tiedossa myös Italian matka. Vaikka yhtyettä tituleerataan jo helsinkiläiseksi, niin on syytä muistaa, että sekä Pauli että Tatu ovat lähtöisin Kuopion kovasta musiikkikoulukunnasta. He ovat soittaneet yhdessä jo 15 vuotta.

Nuoresta iästään huolimatta nämä muusikot esiintyvät ammattimaisella otteella. Paulin soitto on omaperäistä, se kuulostaa erilaiselta, sillä sitä ei leimaa kuuluisuuksien imitointi. Varmasti myös Annin erikoinen laulutyyli on ollut vaikuttamassa tähän. Yhteistyö sujuu kuin rasvattu, siinä on jonkinlainen salaperäisyyden ilmapiiri.  Akustisena triona yhtye on selkeästi omilla linjoillaan, mikä varmasti johtuu osittain jo trion erikoisesta kokoonpanosta. Saksofonin ja rumpujen lisäksi Anni soittaa selloa, Pauli melodicaa ja molemmat soittavat myös erikoista kellopeliä.  Soitossa on vaikutteita populäärimusiikin puolelta, mutta se säilyttää selkeän nykyjazzin rytmiikan ja esitystyylin. Siitä kuultaa improvisatiivinen spontaanius. Kuuntelijana tuntuu selkeästi siltä, että esitys etenee ja syntyy samanaikaisesti, nyt ja tässä. Annin äänenkäyttö on monialaista.  Hän ei käytä laulussaan perinteistä scat-laulua ilmaisussaan, vaan paikoitellen sanaton laulu tulee erilaisina kurkkuääninä ja huutoina.  Se on jotensakin viehättävän erilaista ja sielukasta. Tatun hyvin myötäilevä rumputyöskentely pääsi todelliseen vauhtiin varsinkin kappaleessa "Heartache", mikä oli riehakkaan pontevaa menoa ja sai yleisön tempautumaan täysillä mukaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka yhtyeen esitys tuntui välillä liiankin taiteelliselta, niin kokonaisuudessaan se ei kuitenkaan ollut pitkäveteistä. Soitto oli varmaotteisen vahvan tuntuista, jossa soittajat tiesivät mitä he olivat tekemässä. Kommunikointi kuuntelevan yleisön kanssa tuntui toimivan. Päätöksenä tuli vielä "tuutulaulu", missä hiljainen kellopelin kilkutus johdatteli meidät sopivasti kotiin nukkumaan. Ne, jotka eivät ole sattuneet kuulemaan tätä varsin tuoretta yhtyettä, voivat käydä kuuntelemassa näytteitä osoitteessa www.myspace.com/elifantree

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti