Helsingin Vuosaaressa sijaitsevan Vuotalon perjantai (27.3.09) vietettiin Frankofonian merkeissä. Ohjelma oli monipuolista, taikuudesta kuvataiteisiin ja gastronomiasta vapaisiin ääniin. Frankofonialla tarkoitetaan niin ranskankielistä maailmaa yleensä, kuin ranskan kieltä ja kulttuuria edistävää liikehdintää.

Itse osallistuin päivän viimeiseen yleisötapahtumaan, joka oli La Campagnie des Musiques à Ouïr ´in konsertti. Trio-kokoonpanossa soittivat David Chevallier, kitarat ja efektit, Fred Gastard, sopraano- tenori- ja bassosaksofoni, kosketinsoittimet, ääni ja Denis Charolles, rummut, ääni, pasuuna, torvi, kitara, efektit, sora... Orkesterin sanoilla leikkivä nimi kuvaa tätä hulvattoman riehakasta trioa hyvin. nimi kuuluu vapaasti suomentaen "Maalaistaiteellisen ryhmän mahdollisia musiikkeja", kertoi illan käsiohjelma. Mistään maaseutu- ja länsimusiikista ei kuitenkaan ollut kyse, ranskalaisesta kulttuurista kylläkin.

Ohjelmistossa ei ollut montaakaan tunnistettavaa melodiaa ja kuulutukset olivat silkkaa ranskaa, joten oli aika mielikuvitella esityksen sisältö. Varsin nopeasti alkoivat filmikelat pyöriä aivojen takaosassa olevassa projektorissa. Kyseessä ei ollut mitään aikaisemmin nähtyjä todellisia leffoja, ainoastaan tunnelmat palautuivat mieleen, Tati, punainen ilmapallo, pakoon pinkovat pikkupojat, Brigitte Bardot ja Belmondo. Huumoria ja intohimoa, elämän kokoisia (Peter von Bagh sanoisi varmaan suurempia) leffoja. Tätä musiikki olisi hauska kuvittaa.

Toisaalta homma toimi hyvin ilman liikkuvaa kuvaa. Muusikoilla oli hauskaa soittaessaan ja se välittyi katsomoon. Konsertti oli tarkoitettu koko perheelle. Aivan nuorimmille "Risto Räppääjille" se oli ehkä liian haastava.

Fred Gastard´in bassosaksofoni oli mikitetty ja vielä osassa biiseistä oktaavin alas toistavalla efektilaitteella varustettu. Bassosaksofonin notkeus ja soundi asettaa haasteita basisteille ja tuubisteille. Bassosaksofoneja  ei Suomessa ole montaa ja niitäkään harvoja ei juuri komppaamiseen käytetä.

Rumpali Denis Charolles kumutteli rummustoaan mielenkiintoisesti. Mukaan oli tarttunut mm. isän kastelukannu, äidin sukkapuikot ja Catherine-siskon pasuuna. Intohimoinen duo puhelaulu-kastelukannu oli tulkinnasta päätellen ihmissuhdedraamaa kiihkeimmillään.

Kitaristi David Chevallier soitti lankkua ja 12-kielistä akustista. Sävyjä löytyi ja sormet soljuivat joutuisasti.

Kun oheinen teksti oli valmis avasin Helsingin Sanomat ja sivulta D 13 löytyi Timo Peltosen arvio illan elokuvasta, Godard´in Viimeiseen hengenvetoon (YLE TEEMA klo 21.00). Ohessa lainaus: "Nopea kuvaaminen aidoilla tapahtumapaikoilla, amerikkalaisen rikoselokuvan ihailu, jatkumosta pomppaavat leikkaukset, jazz, kauniit ihmiset ja autot sekä rento puhe rakkaudesta ja rakastelusta sulautuvat kaikki kumman rennosti yhteen.

Lauantai-illan elokuvasta Timo Peltonen antoi viisi tähteä, perjantai-illan konsertista annan saman verran.

 

 

 

 

 

 

La Campagnie des Musiques à Ouïr kierue Suomessa:

28/03 Turku, Turun Seudun musiikkiopisto / klo 19:00

29/03 Jämsä, Hiidenkirnu

30/03 Petäjävesi, Auditorio Miilu

31/03 Jyväskylä, Poppari

01/04 Hämeenlinna, Suisto

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti