Kaisaniemen puisto täyttyi jo kymmenennen kerran kaiken maailman kansalaisista. Maailma Kylässä -festivaali on huikea monikulttuurinen kattaus, jossa saman sateenvarjon alla voi nauttia musiikista, ruuasta, käsitöistä ja informaatiosta eri puolilta tätä meidän rakasta palloamme.

Festivaalin asia-teemaksi tällä kertaa oli valittu ilmastonmuutos ja ohessa tietenkin kannatettiin muitakin vihreitä arvoja. Tämä ilmenee jo suomalaisen pääesiintyjän valinnassa. Eino Grön ja ikivireät tangot, vai miten se oli.

Lauantain neljän tunnin etnomusiikkipaketti tarjosi makupaloja Atlantin valtameren kummaltakin rannalta. Kaikkien esiintyjien musiikki sisälsi sanomaa ja rytmiä. Sateinen kelikö lienee syynä, ettei festivaalikansa oikein päässyt vauhtiin runsaasta nesteytyksestä huolimatta. Koko perheen festivaaliksi tarkoitetulla tapahtumalla oli hyvin vapaa tulkinta omien eväiden nauttimisesta julkisella paikalla. Häiriöitä ei kuitenkaan ollut, eikä kukaan mennyt liian pitkälle.

La Casa Bancale tarjosi taas sitä ranskalaista hyväntuulista tyylikkyyttä mitä on totuttu näkemään ja kuulemaan Ranskan Kulttuurikeskuksen tuottamilta bändeiltä. Tulee mieleen onko näillä bändeillä stylistit vai onko pukeutuminen vain muuten hallussa. Esiintymisasut eivät ole koskaan mitään yhtenäisiä univormuja, mutta aina niissä on joku yhteinen juju. Ska puree kansaan, ollaanpa sitten missä päin maailmaa tahansa. Monissa biiseissä kitara (Jean Bat) soitti melodian ja kahden brassi (Luc, trumpetti ja Youssef, pasuuna) teki hienoja taustoja ja takapotkuja

 

 

 

 

 

 

Seuraavasta esiintyjästä tuli mieleen tietokilpailukysymys. Mainitse maa, jonka nimi ja pääkaupungin nimi ovat suomenkielisiä sanoja. Novalima (suom. Uusräkä) vannoi afrikkalaisten juurien nimeen. Sanoitukset olivat jopa 1800-luvulta, jolloin Afrikasta laivattiin orjia niin Etelä- kuin Pohjois-Amerikkaankin, myös siis Peruun. Conga-rumpu oli tässäkin bändissä yhtä pyhässä asemassa, kuin aina myös kuubalaisissa orkestereissa. Novaliman sanoma tiivistyy monikulttuurisuuden hyväksymisessä ja siinä musiikki toimii loistavana apuvälineenä.

 

 

 

Ghanalaisen Obour´in matka oli estynyt ja heidän tilallaan Monsuuni-teltan lavalle nousi utajärveläis-gambialainen duo. 22-pistepirkosta tuttu P-K ja Gambiasta Suomeen muuttanut Janko hoitelivat telttayleisön hyvään fiilinkiin. Jankon erikoinen rumpusetti toimi sekä bassona, että rumpuna.

 

 

 

 

Lauantain odotetuin vieras oli mozambikiläinen Ghorwane. Hieno ryhmä, jolla oli paikan päällä paljon ystäviä. Kolmen puhaltajan sektio (trumpetistiveljekset Julio ja Antonio Baza ja saksofonisti Pedro Rijo) antaa aina potkua ja myös solistista voimaa. Afrikkalaisen kitaroinnin soljuva komppi pistää rytmijalan väkisin liikkeelle ja basisti Lote´n voisi kiinnittää suoralta kädeltä Pori Jazzeilla esiintyvään trioon.

 

 

 

 

Niin ja vielä siitä ilmastonmuutoksen hidastamisesta. Esillä oli aurinkokattila, joka oli tehty käytöstä poistetuita loisteputkivalaisimista. Kuulemma toimii hyvin myös Suomessa. Itse aion liittyä Käymäläseura Huussi ry:n jäseneksi (14 euroa/vuosi) sillä myös he tekevät tärkeää työtä maailman pelastamiseksi. Niin ja muistakaa äänestää EU-vaaleissa, sillä Suomesta lähtee joka tapauksessa 13 edustajaa Brysseliin.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti