Olavi Virran tarinaa Sappeen kesämusikaalissa kertovat kaksi kokenutta laulajaa Kunto Ojansivu ja Jani Koskinen.

Jyväskyläläinen teatteriryhmä Eurooppa Neljä on rakentanut Heikki Paavilaisen vision ja ohjauksen pohjalta Virran elämänkaarta väljästi myötäilevän kehyskertomuksen.

Kesäteatteriesitykseksi kunnianhimoinen esitys on tarinaltaan enimmäkseen fiktiivinen. Ensisijaisena tavoitteena lienee ollut nostaa Virtaa enemmän henkilönä ja persoonana esiin, ja heijastaa myös kansallistuntoja.

Vaativa haaste, jota lähestytään mm. sisäisen dialogin keinoin. Musikaalissa nähdään Virta nuorena ja vanhana.

Nuoren miehen alter egona, "persoonana persoonassa", vanha muistelee elettyä elämää ja vanhalla nuori. Siis ideaaliminä ja reaaliminä käyvät ikuista ja päättymätöntä taisteluaan.

Kokenut teatterimies Kunto Ojansivu on väkevä vanha Virta. Kyvykäs nuoren polven laulaja Jani Koskinen esittää Virtaa nuorena.

Esityksessä kuullaan 16 Virran suosikkisävelmää. Kiinnostavimpia ovat Sinitaivas, Tulisuudelma, Sua lemmin kuin järjetön mä oisin ja Hopeinen kuu.

Virta oli ehkä parhaimmillaan juuri tyylikkäänä jäljittelijänä, joka omaksui sukkelasti ulkomaisia vaikutteita myös jazzin alueelta.

Säestävä yhtye Downhill Quartet teki työnsä jokseenkin virheettömästi, joskin kovin jäykästi ja hieman kulmikkaasti.

Lauluikoni Virta oli monin tavoin myös jazzlaululle tärkeä, vaikka lukeutuukin tango- ja iskelmägenreen.

Lähestymistapa on kiintoisa ja hyväenteinenkin. Sappeen esitystä luonnonkauniissa Pälkäneen ympäristössä kannattaa lähteä seuraamaan kauempaakin.

Huomiota yksityiskohtiin

Sappeen musikaaliversion myönteiseen yleisvaikutelmaan vaikuttaa paljon tekijöiden innostuneisuus. Erityisesti nuorekas tanssiryhmä antaa palaa ja Olavien ohella rooleissa kunnostautuvat mm. Annukka Hilpinen (Olavin äiti) ja Jane Kääriäinen (Eeva).

Huomiota voisi ehkä kuitenkin kiinnittää joihinkin detaljeihin.

Komean äänenkäyttönsä vuoksi Virta saavutti verrattoman aseman viihde-elämässämme. Tämä perintö ja idolin asema heijastuu vain suhteessa Danny Lipsaseen.

Virta oli yksi ahkerimpia levyttäjiä (n. 600 laulua), joten musikaalin lauluja olisi voitu valita Virran ambitioiden, pikemmin kuin niiden helppouden pohjalta.

Musikaalin mukaan Virta halusi päästä säveltäjänä historiaan, mutta viina vei hyvän miehen. Sappee ei kuitenkaan ole tehnyt "Putkinotko-farssia", vaikka osa yleisöstä niin mielellään asian näkisi.

Musikaalista puhumisessa Virta-esityksen yhteydessä on ehkä hieman yliarviointia; teoshan ei ole läpisävelletty, vaan rakentuu 16 laulun ympärille.

Musikaalin arinta aluetta ovat kuorolaulut, ja niihin pitäisi panostaa enemmän. Nyt kokonaisuus toimii kovin solistivetoisesti. Tanssinumeroiden eteen on selvästi tehty paljon töitä.

Virran uran kannalta keskeiset tekijät, Dallape, Kipparikvartetti, revyyteatteri Punainen Mylly yms. työyhteisöt sivuutetaan nyt kuin ohimennen.

Pienimuotoinen bändi olisi voinut tavoitella tuotokseensa hieman enemmän aihepiirin ajanmukaisuutta. Esim. harmonikka ja saksofoni olisivat jo tehneet ihmeitä.

Kapellimestari ja kitaristi Jussi Ojanen pudotteli tottuneesti koko esityksen läpi särö päällä - tätä innovaatiota ei vain ollut Virran aikana edes vielä keksitty.

Ojanen oli sovittanut laulut Olavien muhkeille baritoneille. Naissolistit joutuvat kiusalliseen asemaan, koska sopraanoäänet tavoittavat ylä-äänet vain pinnistellen ja epävarmasti.

PA-laitteiston volyymisäästö takia bändi soitti varovasti ja pidätellen tarkkuus kärsii. Musisointi teatterin jälkeisissä Virta-tansseissa oli rentoutuneempaa ja laadullisesti paljon parempaa kuin musikaalissa.

Bändin tulisi hankkiutua "korkeakulttuurin paineista" eroon. Teatterissa pitää vain suggeroida itsensä siihen, että "soitan nyt tansseissa", niin hyvää tulee.

Virta oli yhtäaikaisesti tai ainakin perättäisesti elämänkaarellaan sekä sankari että antisankari. Luonnonlahjakkuus laulajana, epäonninen bisnesmies ja lopulta alkoholisoitunut erakko; taito ja kyky tehdä tuolla taidolla rahaa ovat kaksi eri asiaa, minkä Virtakin sai katkerasti todeta.

By the way: lehtiväki on Paavilaisen oivaltavassa ylöspanossa sijoitettu juorutätien hahmoihin - vihdoin siis totuus tästäkin asiasta.

Esitysaikataulu Sappeella