Pianotaituri ja säveltäjä Tessa Virran sävellyskonsertti Sinfonista jazzia oli yksi Jyväskylän Kesän miellyttävimpiä yllätyksiä.

Musisointi Taulumäen kirkossa rakentui jousikvartetin ja jazzkvintetin muodostamalle ryhmälle.

Tessan musiikkia luonnehtivat ehkä parhaiten oivaltava melodisuus, kauneus, kuulakkaat harmoniat ja vetävät lattarirytmit.

Sävellystyyli on hyvin ilmeikästä ja tonaaliset ratkaisut kekseliäitä. Kiinteä ja samalla intensiivinen attacki soittimeen luo Tessa Virran omasta soitosta uskottavan vaikutelman.

Konsertissa vakuuttui myös Tessan johtajan ominaisuuksista; hän saa yhtäläisen vaikutuksen aikaiseksi soittajien kanssa johtajana ja säveltäjänä. Tämä ei ole aivan itsestään selvyys musiikissa.

Tessa Virralla on säveltäjänä luontainen kyky löytää eri soittimista niiden parhaiten soivat äänialueet.

Bassoklarinetin hyväilevä sävy ja saksofonin sensuelli sointi luovat jousien harmonioiden kanssa tyylikkään, ajoin suorastaan maagisen tunnelman.

Pepa Päivisen huilu- ja bassoklarinettikuviot olivat elegantteja, ja Joonatan Raution tenorityylittelyt mieleen jääviä.

Ehkä osuutensa oli stagellakin; Taulumäen kivikirkossa on jylhät puitteet ja katto korkealla.

Itsekin tuossa tilassa usein laulaneena kuoromiehenä en mitenkään kadehdi miksaajien työtä.

Haaste hoidettiin kuitenkin näissä oloissa parhaalla mahdollisella tavalla; jazzryhmä joutui tosin soittamaan hieman pidätellen ollakseen peittämättä hentoja jousia, mutta ammattilaisilla sekään ei tuonut epävarmuutta.

Ouverture ja Sarastaa edustavat haaveilevaa ja kauneutta palvovaa Tessa Virtaa.

Säveltäjän rakkaus eteläamerikkalaista ja erityisesti brasilialaista musiikkia kohtaan heijastui niin sävellyksissä kuin esitystavassakin.

Simple Life oli notkeaa bossa novaa, Kultalintu taas miellyttävä takauma muutaman vuoden takaiselle Um Poeta -levylle. Haikean hyväilevä Himba oli ihastuttava viipyilevässä dialogissaan.

Erityisesti Bachita konsertin loppupuolella tuli mieleen, että säveltäjä lienee kuunnellut brasilialaisen mestarin Heitor Villa-Lobosin Bachianas brasileiras -sarjan erityisen huolellisesti.

Villa-Lobos pyrki yhdistelemään vaikutteita brasilialaisesta musiikista ja Bachista. Tessa Virta kurkotti Bachitassa samalla suomalaisuuden ytimeen vaihtamalla pianon harmonikkaan.

Uni -sarja oli sovitus sävellystyöstä, jolla Tessa osallistui Hollannissa pidettyihin big band -kilpailuihin 2007.

Sekoittamaton sävelkieli

Tessan sävelkieli on puhdasta, välttää tarpeetonta mutkikkuutta olematta silti korutonta. Tämä on erityinen saavutus, kun säveltäjä yhdistelee vaikutelmia eri musiikin lajeista ja eri kulttuureista.

Soittajan ei tarvitse tavoitella suoranaisesti virtuositeettia, vääntää sormensa solmuun säveltäjän erikoisten päähän pälkähdysten vaatimuksista.

Omaan tarkastelupisteeseeni parvella oli tilaisuus seurata johtajan ja muusikoiden työskentelyä. Tessa suoriutui vaativasta kahden bändin johtourakastaan ensiluokkaisesti.

Aloitukset olivat täsmällisiä ja hän teki olemuksellaan itsensä hyvin läsnä olevaksi ja myötäeläväksi. Iloinen ja mutkaton käytös sävyttää esiintymistä.

Toisaalta jokin hänen olemuksessaan viestittää, että hän osaa myös vaatia - kuten aidon johtajan pitääkin. Yhdistetty yhtye soitti hyvin keskittyneesti.

Rohkaiseva ja kannustava lähestymistapa joka tapauksessa vaikutti muusikoihin; he ilmiselvästi nauttivat työskentelystä tässä yhteisössä.

Yleensä perin totisilta klassisen kavereiltakin saattoi nyt nähdä hymyä ja iloisuuden kykeni aistimaan myös soitossa.

Jousiyhtye koostui Jyväskylän Sinfonian eturivin muusikoista. Heistä erityisesti alttoviulisti Dmitry Vasilevskyä ja sellisti Juha Malmivaaraa olisi mielellään kuullut enemmänkin.

Ylimääräisenä esitetty tango Pieni sydän oli yllättävä ja kujeellinen päätös henkevälle ja herkkävireiselle konsertille.

Tyylikysymyksiä

Sinfonia nykyisessä merkityksessään viittaa laajaan orkesterisävellykseen. Termiä "sinfoninen" voi tietenkin käyttää ja myös käytetään lähes mistä tahansa soittimille sävelletystä musiikista.

Ehkä ammattisana "sinfoninen jazz" ei nyt osunut aivan täysin maaliinsa, mukanahan oli muutamia lauluja ja tuotos oli varsin pienimuotoinen.

Sinfonian muodollista rakennetta (kuten esim. neliosainen jako: "nopea - hidas - menuetti - nopea") luonnollisesti ei tavoiteltu, ja konsertti oli muutenkin ylen vapaamuotoinen.

"Kamarimusiikillisesta jazzista" puhuminen olisikin ehkä enempi kohdallaan - tämä siis taidemusiikin yhtenä tyylilajina. Säestykselliset lauluteoksetkin luetaan kamarimusiikin piiriin.

Kamarimusiikin yleisimpiä muotoja ovat tietenkin olleet juuri jousikvartetit ja pianotriot, mutta voisi tietysti kysyä, onko jako orkesteri- ja kamarimusiikin välillä jazzissa edes tarpeellinen.

Uskaliaat ja kokeilunhaluiset säveltäjät, kuten Tessa Virta, käyttävät usein myös omaperäisempiä kokoonpanoja.

Kapellimestariahan kamarimusiikissa ei yleensä käytetä, mutta osallistuvana muusikkona jonkun täytyy ottaa vastuu yhteisen tuotoksen ohjaamisesta.

Sinfonia on ollut merkittävimpiä taidemusiikin sävellysmuotoja wieniläisklassismin ajoista alkaen. Nykysäveltäjistämme Tessa Virta on - Heikki Sarmannon ohella - ainoa, jonka voisi odottaa tekevän joku päivä "jazzillista sinfoniaa".

Siis sellaista sinfoniaa, joka vielä kiinnostaisi kuulijaakin. Mutta haluaako hän sitä itse, sen vain aika näyttää.

Pysytään kuitenkin virittyneinä Tessan "kamarimusiikillisen jazzin" suhteen, joka tarjoaa erittäin antoisia kuunteluelämyksiä.

Lisää Tessa Virrasta löytyy osoitteesta www.myspace.com/tessavirta.

Jyväskylän kesä: Sinfonista jazzia Taulumäen kirkossa 10.7.

Muusikot: Tessa Virta, piano, laulu, musiikin johto; Markus Ketola, rummut, Olli Peuhu, kontrabasso, Sami Rinne, kitara, Pepa Päivinen, bassoklarinetti, huilut, Joonatan Rautio, saksofonit. Jousiryhmä: Harri Forsten, 1. viulu, Jerzy Hoffman, 2. viulu, Dmitry Vasilevsky, alttoviulu, Juha Malmivaara, sello.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti