Mikko Innanen ja PLOP Jazz-Espalla 2009

Onnittelut 10-vuotiselle Jazz-Espalle Mikko Innasen PLOP-sävelin!

Kuva: Heikki Kasari

Nyt kun kesälomat ovat päättyneet ja olemme päässeet mökiltä maan korvesta takaisin sivilisaatioon ja tietokoneen äärelle, on syytä palata hieman kesän musiikilliseen antiin.

Suomen Jazzliiton hieno vuotuinen aluevaltaus Jazz-Espa juhli heinäkuussa kymmenvuotista taivaltaan. Onnittelumme! Onnittelumme myös kaksikielisestä ohjelmalehtisestä (suomi-englanti), jonka kuulijat kävivät noutamassa lavan vieressä sijaitsevasta laatikosta. Paikallaan olivat myös kaksikielisiset kuulutukset, koostuihan yleisö lähinnä ulkomaalaisista turisteista. Myös arvon muusikkomme voisivat tulevaisuudessa sanoa sanasen englanniksi. Kukaan ei voi tosissaan väittää, etteivät he osaa. Turha kainostelu pois!

Tuottaja Matti Nives oli koonnut konserttisarjan, joka oli tuore ja nuorekas, jopa entistä kokeellisempi. Se oli tosin paikoin hieman epätasoinen ja rosoinen. Joidenkin bändien kohdalla olisimme kaivanneet hieman valmiimpaa ja hiotumpaa musiikkia samoin kuin ulkoilmaesitykseen sopivampaa ohjelmistoa. Hiljainen, intiimi musiikki ei sovi ulkoilmaesitykseen vaan siihen sopii raisu meno, joka pysäyttää ohikulkijat. Energiaa ja repäisevyyttä lisää, please!

Harras toivomuksemme Helsingin kaupungille olisi saada jonkunlainen sadekatos penkkirivien suojaksi. Nyt sinnittelimme joissakin konserteissa sateenvarjon alla, mutta mitä se hyödytti, kun vaatteet kastuivat kuitenkin reisistä nilkkoihin. Myös muusikoille on pettymys, jos sade karkottaa kuulijat.

Mitä sitten Jazz-Espasta jäi mieleen?

Nuori Quartester (Kasperi Sarikoski tb, Henri Mäntylä p, Vesa Ojaniemi b, Jonatan Sarikoski dr) osoittautui kehujen veroiseksi. Sitä on nimittäin kiitetty hyvästä yhteissoitosta eikä suotta. Bändi tahkosi nautinnollista jazzin sykettä. Kasperi Sarikoski on jo vakiinnuttanut itsensä merkittävien pasunistiemme joukossa. Uusi tuttavuus Henri Mäntylä osoittautui tyylikkääksi pianistiksi ja nuorempi Sarikoski, rumpali Jonatan on kehittynyt valtavasti sitten viime kuuleman. Vesa Ojaniemi sopi bassoineen kuvioon kuin nappi takkiin.

Suomalaisten kokoonpanojen ongelmana on usein olematon yhteissoitto, koska kaikki soittavat kaikkien kanssa ja ryhmät kootaan yhteen usein vain muutamaa keikkaa varten. Bändit eivät svengaa! Mutta Quartester, joka on ollut koossa ja soitellut hissukseen jo pidemmän aikaa, svengasi. Tästä lupaavasta bändistä voimme saada kenties hyvän vientituotteen.

Toinen mieleen jäänyt esitys oli Plop (Innanen/Herrala/Riippa), joka hauskuutti aidosti ja sai yleisöltä runsaasti positiivista vastakaikua. Kyse ei ollut pelkästään hurlumhei-feelingistä vaan Mikko Innasen, taitavan instrumentalistin, mieltä innoittavista sooloista ja vuoropuheluista muiden bändin jäsenten kanssa. 'Esityksemme oli totaalista improvisointia. Me muusikotkaan emme tienneet, mitä seuraavaksi tulisi', ilmaisi asian basisti Ville Herrala. Myöskään yleisö ei aina tajunnut loppuiko piisi vai alkoiko se.

Joonas Riipasta on muotoutunut kekseliäs rumpali ja myös hänen sävellyksiään oli tarjolla, joskin useimmat olivat Innasen kynästä. Kesken kappaleen vaihdettiin instrumenttejakin. Innanen kävi käsiksi rumpuihin ja Riippa löysi itselleen taskutrumpetin, jolla hän sitten tuuttaili erilaisia ääniä.

Väliin Innanen räjäytteli baritonilla ja altolla, joka sai väkevyydessään laitapuolen kulkijan tanssahtelemaan ja eturivin pikkuneidin pyörähtelemään. Musisointi päättyi Innasen huikeaan suoritukseen pajupilliä muistuttavalla huilullaan, joka loihti korviimme Afrikan eksoottisten lintujen kaksiäänisen viserryksen. 'Muisto Afrikasta', tokaisi Innanen.

Jazzdiggareille kerrottakoon, että vaikka Innasella on paljon hulvatonta improvisointia, hänellä on aina pohjalla jazzillinen poljento aivan kuten esimerkiksi Ornette Colemanilla. Jazzin olemus on siis aina läsnä. Hyvä-huudot päättivät tämän konsertin.

Valitettavasti aivan kaikkia bändejä emme päässeet kuuntelemaan, koska mökilläkin oli käytävä. Yritämme seuraavalla kerralla ahkeroida tunnollisemmin.

Elintärkeä festivaali

Jazzliiton festivaali Helsingin keskustassa on elintärkeä. Se on näköalapaikka kertoa maailmalle, miten täällä soi jazz. Kun vielä saisimme keskustaan ympärivuotisen kunnon laatuisan ja akustiikaltaan sopivan klubin, alan harrastajien päivittäinen huumenälkä tulisi tyydytettyä ja hienoa jazzosaamistamme esiteltyä laajemmaltikin ulkomaalaisille matkailijoille kuin vain niille risteilyvieraille, jotka kulkevat Espan lavan ohi Eteläsatamaan tai Katajanokalle.