Ehostetun eläkeläisen, Malmström Kitarateoksen vintage-orkesterikitarani (1958) näppäily palautti  mieleen kotimaisen jazzin alan pioneereja. Jussi (Johannes) Malmströmin verstas oli Helsingissä Tehtaankadulla, ja hänet tunnettiin taitavana soitinrakentajana. Ulkomaisia laatukitaroita oli vielä 1950-luvulla vaikea saada, ja onnekkaat joutuivat maksamaan niistä monien keikkojen palkkiot. Suosittuja olivat siksi hinnaltaan edullisemmat kotimaiset Noso- ja Munkers-kitarat, joita valmistettiin sarjatuotantona.

Yhdysvaltalainen Gibson alkoi markkinoida 1955 Byrdland-"soololovi"-uutuuttaan, jonka olivat

suunnitelleet kitaristit Billy Byrd ja Hank Garland. Jenkkimuusikot innostuivat soittimesta, ja Malmström ryhtyi tekemään sen jäljennöksiä. Jotkut kitaristimme kokeilivat sitä, havaitsivat sen kelvolliseksi ja teettivät hänellä oman kappaleensa. Kärsivällisen odotuksen jälkeen valmistui myös omani. Sille oli tehty  vanerista tukeva kantolaatikko, ja magneettimikrofonina oli ruotsalainen Kjell.

 

 

Herbert (Häkä) Katzilla (1926-2007) Malmström taisi olla yhtenä kitarana, samoin Heikki (Hetta) Laurilalla (synt. 1934). Ensimmäisiä umpirunkoisia lankku- tai lätkä-(solid body) sähkökitaristejamme olivat  mainio, eläytyvästä soittotyylistään muistettu Sampsa (Sami) Ahokas ja myös Katz. Pääkaupunkiseudun 1940-50-lukujen muista arvostetuista sähkökitaristeista tulevat mieleen Ingmar Englund, Åke Granholm, Pekka Stevander, Raimo Sarkio ja kuvataiteilija-kirjailija Martti Innanen. Hän oli meillä ensimmäisiä, joka osasi jäljitellä Wes Montgomeryn soittotapaa.

 

Mutta ensimmäisen suomalaisen jazzkitarasoolon levylle soitti Viljo Immonen,  Andrés Segovian oppilas ja Django Reinhardtin ihailija.. Äänite "Why nameless" on toukokuulta 1945, ja studiossa oli silloin Toivo Kärjen  Rytmi-yhtye. Hämeenlinnalaisen Kauko Viitamäen kvintetin 1948 äänitteessä "Groovin'  high" on kitaristina Teuvo Suojärvi, joka myöhemmin tuli tunnetuksi hanuristina ja kansainväliset mitat täyttävänä pianistina. Ingmar Englundin ensimmäisiä tallennettuja jazzsooloja on hanuristi Matti Viljasen kvartetin maaliskuun 1950 äänitteessä "Deep purple". Kahta kuukautta myöhemmin Onni Gideonin kvintetti levytti ikivihreän "I've got my love to keep me warm", jossa kitaroi Herbert Katz. Hän oli ensimmäisten joukossa tuomassa rock'n'rollia Suomeen ja myös mukana 1956 Onni Gideonin levyllä "Hawaiian rock". Sitä pidetään tyylin ensimmäisenä Suomessa. Erityisesti jazzmies Häkä ja monipuolinen "Hetta" Laurila olivat kysyttyjä ja nuorempien soittajien ihailemia keikka- ja studiomuusikkoja. Oma suosikkini oli ja on yhä Häkä, jonka sooloilua voi seurata mm. parissa YLE areenan 1960-luvun alun klipissä (mm. Jazzia vanhassa talossa).

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti