Saksofonisti Jukka Perko soitti viime kesänä Charlie Parkerin ja jousiorkesterin tunnetuksi tekemää materiaalia Sysmän suvisoitossa. Nyt Perko on saanut Veli-Matti "Vellu" Halkosalmelta tarkennetut transkriptiosovitukset, ja konsertti kuultiin uudelleen tämän kuun alussa Kokkolassa Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Sen johti Kirmo Lintinen, ja ryhmää täydensivät  basisti Ville Herrala ja rumpali Ville Pynssi. Sama "Bird elää!"-produktio esitetään Vaasan kaupunginorkesterin konsertissa 17. helmikuuta.

 

Alttosaksofonisti Charlie "Bird" Parker (1920-1955) oli uransa huipulla 1940-luvun loppuvuosina. Hänen asioitaan alkoi hoitaa 1949 oman ohjelmatoimiston perustanut Billy Shaw. Tämä puolestaan sai Mercury-yhtiön omistajan Norman Granzin jatkamaan Parkerin levytyssopimusta, vieläpä entistä edullisemmin ehdoin. Granzilla oli myös uusi idea, jota saksofonistikin oli jo tuuminut. Ajatus saattoi syntyä paria vuotta aikaisemminkin hänen keskusteluistaan trumpetisti Dizzy Gillespien kanssa, jolla oli samanlaisia suunnitelmia. Parker leikitteli nimittäin ajatuksella, että hänen taustanaan sooloille voisi olla joskus pienehkö jousisto, pari puhaltajaa ja jazzkomppi. Jousia hän oli tosin jo käyttänyt Carnegie Hallin konsertissa joulukuussa 1947. Sekä Shaw että Granz ymmärsivät projektin kaupalliset mahdollisuudet, ja se käynnistettiin nopeasti.

 

Marraskuun 30. päivänä 1949 kokoontuivat  Mercuryn studioon Charlie Parker,  New Yorkin filharmonisen orkesterin soittajistosta koottu kamariorkesteri sekä basisti Ray Brown ja rumpali Buddy Rich. Sovitukset oli tehnyt Jimmy Carroll, joka myös toimi kapellimestarina. Ryhmä levytti kuusi standardia,  mm. "Just friends", "Summertime" ja "April in Paris". Solistina "Bird" tunsi nyt olevansa huipulla, tehneensä parhaan levytyksensä ja nostaneensa jazzin arvostettuun asemaan. Hän oli ylpeä saatuaan soittaa "Koussevitskyn bändin kundien" kanssa, millä hän viittasi filharmonikkojen sen aikaiseen kuuluisaan johtajaan Serge Koussevitskyyn. Äänitteet julkaistiin nopeasti 10 tuuman LP-formaattina nimellä "Bird with Strings", ja se oli myyntimenestys. Sen kannustamana Norman Granz järjesti vielä uuden levytystilaisuuden heinäkuussa 1950, jolloin äänitettiin kahdeksan suosikkisävelmää lisää (mm. "Laura", "Out of nowhere" ja "Dancing in the dark"). Ne ilmestyivät nyt 12-tuuman vinyylinä, mitä käytettiin niihin aikoihin tavallisesti vain klassisen musiikin julkaisuun.

 

Charlie Parker with Strings 1949

 

Parker esiintyi myös kiertuilla jousiryhmien kanssa, mutta alkoi väsyä samojen kappaleiden ja sovitusten soittamiseen. Homma oli hänestä liian sliipattua, siitä puuttui "blues" ja sooloissaan hän pyrkikin vain melodioiden koristeluun ja niiden tunnettavuuden säilymiseen. Mutta toisaalta hän tuli entistä kiinnostuneemmaksi ns. taidemusiikin mahdollisuuksista. Hänen suosikkisäveltäjiään olivat modernistit Igor Stravinsky, Stefan Wolpe ja Edgard Varese. Parker otti myös yhteyttä Vareseen, joka lupautuikin opettamaan häntä suurimuotoisten teostan säveltämisessä. Hankkeesta ei tullut kuitenkaan mitään "Birdin" elämän alamäen kiihtyessä.

 

Clifford Brown With Strings 1955

 

"Bird with strings"-äänitteitä kuunnellessa huomio kiinnittyy alttosaksofonin entistä tummempaan ja pehmeämpään sointiin. Ne raidat kannustivat muitakin artisteja kokeilemaan jousiston mahdollisuuksia. Trumpetisti Clifford Brown levytti 1955 oman kokeilunsa "Clifford Brown with Strings" ja laulaja Billie Holiday teki albumin "Lady in Satin" 1958. Tenorisaksofonisti Stan Getz äänitti "Focus"-teoksen 1961. Jukka Perko muuten tulkitsi sen altolla tyylikkäästi viime keväänä Turun filharmonisen orkesterin kanssa. Gunther Schullerin ja John Lewisin innovoima "third-stream jazz" 1960-luvulla sai myös vaikutteita Charlie Parkerin ja kamariorkesterin yhteistyöstä.

 

BILLIE HOLIDAY - You Don't Know What Love Is "Lady in Satin"-levyltä

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti