Jukka Perkolla on kokoelmassaan myös muovirunkoinen, englantilaisvalmisteinen Grafton Acrylic- alttosaksofoni. Niitä valmistettiin Lontoossa vuosina 1950-60, ja ne olivat puolta halvempia kuin metalliset. Mutta ne olivat hauraina myös helposti särkyviä ja vaikeita korjata.

Äskettäin edesmennyt englantilainen saksofonisti John Dankworth teki Graftonia tunnetuksi jo aivan 1950-luvun alussa, ja  Ornette Coleman soitti sillä uransa alkuvaiheessa siirryttyään tenorista alttoon.

 

 

Mutta tunnetuin "muovirunkoalttoilija" oli Charlie Parker (1920-12.3.1955), joka soitti sitä Toronton Massey-hallissa toukokuussa 1953 tallennetussa konsertissa. Kvintettiäänite on julkaistu levyllä uusintoina mm. osuvalla nimellä The Greatest Jazz Concert Ever, ja muut muusikot, bebop-kauden eliittiä, olivat  myös kaikki jo silloin eläviä legendoja (Dizzy Gillespie, Bud Powell, Charles Mingus ja Max Roach).

Mutta kun levy ilmestyi, alttosaksofonistiksi oli merkitty joku Charlie Chan. Se oli Birdin salanimi sopimusyhtiönsä Mercuryn harhauttamiseksi. Hän oli tehnyt saman tempun kaksi kertaa aikaisemmin, 1947 ja 1953 . Silloin hän oli ollut mukana Miles Davisin johtamissa Prestige-merkille tehdyissä äänityksissä tenorisaksofonistina.

Salanimellä "Chan" on kiintoisa tausta. Birdin kolmas vaimo oli Doris Sydnor; avioliitto oli solmittu 1948 Tia Juanissa Meksikossa. Paria vuotta myöhemmin hän siirtyi kuitenkin asumaan yhteen New  Yorkin 52. kadun "hipeimmän" naisen, Chan Richardsonin kanssa. Avopariskunnalle syntyi kaksi lasta, eikä virallista liittoa Dorisin kanssa koskaan purettu. Yhdistelmä Charlie Chan selittynee näin, mutta taustalla on todennäköisesti  myös samaniminen elokuvaroolihahmo. Sitä tukee tieto Parkerista filmifriikkinä. Dekkarikirjailija Earl Derr Biggersin tarinoista tehtiin 1930-luvulla peräti seitsemäntoista elokuvaa. Niissä kiinalaissyntyistä salapoliisia Charlie Chania näytteli amerikanruotsalainen Warner Oland. Chanilla ja Birdillä oli samaa ulkonäössä yhteisten nerokkaiden ja omaperäisten oivallusten lisäksi.

 

 

Peter King plays the GRAFTON sax of CHARLIE PARKER

 

 

Charlie Parker saapui Torontoon omia reittejään ja kuin leipuri töihin.Grafton-alttosaksofoni järjestyi hänelle lainaksi paikallisesta musiikkiliikkeestä tai suoraan tehtaan edustajalta. Se instrumentti myytiin syksyllä 1994 Christien antiikkihuutokaupassa Lontoossa, ja fonin osti 93.500 punnalla Kansas City, Birdin syntymäkaupunki. Unohtiko hän palauttaa lainasoittimensa? Hän itse on kertonut saaneensa sen lahjaksi joltakin englantilaiselta. Bird-tarustoon kuuluu kyllä myös juttu, että hän olisi noihin aikoihin turhaan yrittänyt kanittaa Manhattanilla muovirunkoista alttosaksofonia.

Salt peanuts. The Quintet. Jazz at Massey hall

Dizzy Gillespie - Trumpet Charles Mingus - Bass, Producer Bud Powell - Piano Max Roach - Drums Charlie Parker - Sax (Alto)

 

Charles Mingus, Massey Hall-keikkaa varten kootun kvintetin basisti, äänitti konsertin kannettavalla magnetofonillaan ja yhdellä mikrofonilla. Hän julkaisi sen myöhemmin rumpali Max Roachin kanssa yhdessä omistamallaan Debut-levymerkillä, silloin nimellä Jazz at Massey Hall. Mingus myös jälkiäänitti omaa soittoaan joissain numeroissa. - Grafton-altto käyttäytyy soittaessa kuulemma hieman metallirunkoisesta poikkeavasti, mutta Bird sai soittimen kuin soittimen laulamaan samalla tavalla. Hänen edullisesti saamiensa amerikkalaisten saksofonien käyttöön liittyi ehto: hänellä oli lupa soittaa niillä vain kotimaassaan. Bird pysyi sopimuksessa ainakin tuossa Kanadan Toronton konsertissa: Grafton oli englantilaistuote.

Dennis Winslett tells the Charlie Parker Grafton Saxophone

Dennis Winslett of the American Jazz Museum discusses the history behind the Grafton that Charlie Parker played on the Massey Hall album, which is now on display at the museum.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti