JATP on jazzin tunnetuin lyhenne ja herättää ainakin varttuneissa jazzdiggareissa lämpimiä muistoja. Se viittaa yhdysvaltalaisen jazzpromoottorin ja -tuottajan Norman Granzin (1918-2001) vuonna 1944 perustamaan konserttiorganisaatioon. Se toimi vuoteen1983, joskin 1960-luvulla Granz piti  taukoa, ja sen ensimmäinen konsertti pidettiin arvostetussa Los Angelesin Philharmonic Auditoriumissa, jonne tuli yllättäen lähes 2000 kuulijaa.

Ajankohta oli iltapäivä sunnuntaina 2. heinäkuuta 1944. Ohjelmalehtiseen oli ollut tarkoitus painattaa otsikoksi "Jazz Concert at the Philharmonic Auditorium", mutta kirjapainossa se lyheni muotoon  "Jazz at the Philharmonic", ja myöhemmin konsertit tunnettiin vain kirjainyhdistelmänä JATP. Se jäi tavaramerkiksi Granzin konserttipaketeille, jotka alkoivat kiertää 1945 ensin Yhdysvalloissa ja Kanadassa sekä vuodesta 1952 lähtien myös Euroopassa ja Japanissa. Suomessa JATP-ryhmä kävi ensimmäisen  kerran 1953.

 

Jazz at the Philharmonic, Norman Granz Part 1

Al Killian Trumpet, Lester Young Saxophone, Charlie Parker Saxophone, John Birks (Dizzy) Trumpet, Joe Jackson (Mellow) Piano (alias Mel Powell). Recorded 28. January 1946

 

 

Norman Granz aloitti yliopisto-opintojen jälkeen 1943 Hollywoodissa kehnopalkkaisena käsikirjoittajana, mutta JATP:n myötä hänen uransa kääntyi menestyväksi jazzin tuottajaksi. Hän nauhoitti parhaat konsertit ja myi ne aluksi eri levy-yhtiöille. Oman yhtiön hän perusti 1951, ja se julkaisi sittemmin JATP:n musiikin ja muunkin Granzin tuotannon Verve-, Clef-, Norgran- ja Pablo-levymerkeillä. Yhtiön kassamagneetit olivat Oscar Peterson ja Ella Fitzgerald, mutta hän antoi levytysmahdollisuuksia myös unohtumassa oleville swing-kauden suurille solisteille, mm. altisti Johnny Hodgesille ja uransa lopussa olevalle Billie Holidaylle.

 

Hollywoodin aikoina jazzista innostunut ja päättäväinen Granz sai losangelesilaisen musiikkiravintolan omistajan Billy Bergin suostumaan siellä alkuvuodesta 1944 pidettävien muutamien jazzkonserttien järjestämiseen. Ne osoittautuivat menestyksiksi ja edelsivät varsinaista JATP-hanketta. Norman Granzilla oli jo silloin vahva näkemys, miten konsertit piti järjestää. Muusikot tuli varata etukäteen ja sopia heidän kanssaan korvauksista, konsertit eivät olleet tanssitilaisuuksia, ja myös värilliset kuuntelijat olivat tervetulleita, mikä oli jotain uuttaa kaupungin ahdistavassa rotuilmapiirissä. Näistä periaatteista Granz piti aina kiinni ja peruutti konsertteja, kun rotuerottelua oli tiedossa.

 

Lester Young - Blues for Greasy (1950)

Blues For Greasy is one of those pieces shot by Gjon Mili and Norman Granz, using musicians from his Jazz at the Philharmonic tour.

Harry 'Sweets' Edison: trumpet, Lester Young: Tenor Sax, Flip Phillips: Tenor Sax, Bill Harris: Trombone, Hank Jones: Piano, Ray Brown: Bass, Buddy Rich: Drums, Ella Fitzgerald: Vocals

 

 

Granzin konserteissa yleisölle tarjottiin usein jam session-tyyppistä soittoa, ja artistit olivat jazzin huippuja. Philharmonic salin ensimmäisessä konsertissa esiintyivät mm. Nat "King" Cole pianistina, kitaristi Les Paul, pasunisti Jay Jay Johnson ja tenoristi Illinois Jacquet. Soittajisto vaihteli, mutta konserttien rakenne pysyi samanlaisena. Monet kriitikot suhtautuivat tosin penseästi eri soitinryhmien kilpasoittoon ("battles") ja huikeisiin instrumentaalisuorituksiin, mutta yleisö osoitti innostustaan kuin rokki-konserteissa konsanaan. Vastapainona hurjalle menolle oli sitten "ballad medley", jossa muusikot tulkitsivat vuorotellen joko samaa hidasta tuttua teemaa tai omaa valitsemaansa laulua. Niissä kuulee usein varsinaisia herkkupaloja. Yksi kohokohta on Los Angelesin tammikuun 1946 konsertin medium-tempoinen "Oh, lady be good", jossa Charlie Parker soittaa ehkä kuuluisimman soolonsa. Sen blues-väriä ja asteikkojen sovellusta sointuihin on analysoinut mm. George

Illinois Jacquet

Russell uraauurtavassa teoksessaan The Lydian Chromatic Concept of Tonal Organization for Improvisation.  "Birdin" oppi-isä, tenoristi Lester Young oli myös mukana tulkitsemassa samaa numeroa. Youngin kuuluisin soolo puolestaan on myös tässä Gershwinin ikivihreässä. Se on vuoden 1936 Count Basien johtamassa kvintettiäänitteessä. - JATP-ryhmät eivät olleet vain yksittäisiä solisteja, vaan Granz palkkasi niihin myös vakiokokoonpanoja, mm. Modern Jazz Quartetin. Sanotaan, että jazzin sanomaa ei ole kukaan vienyt eteenpäin tehokkaammin kuin juuri Norman Granz, joka vietti viimeiset elinvuotensa varakkaana erakkona Sveitsissä.

 

 

 

 

Jazz at the Philharmonic 1953

Jazz at the Philharmonic visits Helsinki in 1953 along with Ella Fitzgerald and Gene Krupa.

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti