Vuonna 1893 perustettiin Manchesterissa Englannissa muusikkojen edunvalvojaksi ammattiliitto, BMU, British Musicians' Union (Suomen Muusikkojen Liitto, SML, 1917)  Sen jäsenistöön ei kuitenkaan hyväksytty  tanssi- tai jazzmuusikkoja, koska näitä pidettiin epäpätevinä ja "upstarts" eli nousukkaina.

Lontoossa heidän "työnvälitystoimistonsa" oli Piccadilly Circuksen läheisyydessä olevan Archer Street-kadun jalkakäytävät, jonne kokoonnuttiin tarjoamaan ja odottelemaan sopivia keikkoja.

Muusikko Harry Gold (1907-2005), Lontoon East Endissä köyhään siirtolaisperheeseen

syntynyt monipuolinen puhaltaja, suosittu orkesterinjohtaja ja mm. Englannin yleisradioyhtiön BBC:n musiikin tuottajia ja sovittajia, ryhtyi 1937 puuhaamaan sinnikkäästi "Archer Street-muusikoiden" omaa järjestöä, joka liitettiinkin pian BMU:n alaosastoksi. Gold oli näihin aikoihin myös perustamassa rahastoa talous- ja terveysongelmiin joutuneille muusikoille (Musicians' Social and Benevolent Council).

Harry Goldin ura aktiivimuusikkona oli pitkä - 70 vuotta, josta puoli vuosisataa hän johti omia yhtyeitään. Niistä viimeisin ja suosituin, " Harry Gold and His Pieces of Eight", toimi 1940-luvulta vuoteen 1955, ja teki pitkiä kiertueita niin Britanniassa kuin muuallakin Euroopassa. Yhtye soitti "good-time" jazzia, sovitettua dixielandia esikuvanaan Bob Crosbyn yhtye "Bob Cats". Huomiota herätti musiikillisten ansioiden ohella kooltaan lyhyen mutta vantteran kapellimestarin ja hänen soittamansa bassosaksofonin visuaalinen kokonaisuus.

 

Dinner for One Please James Ray Noble Al Bowlly

 

Englantilaisen luokkayhteiskunnan erot ja epäoikeudenmukaisuudet Gold näki ja koki erityisesti työskennellessään 1930-luvulla arvostettuna mutta alipalkattuna tenorisaksofonistisolistina  Roy Foxin ja Bert Ambrosen isoissa tanssiorkestereissa. Nämä soittivat vain Lontoon tasokkaimmissa ja kalleimmissa tanssiravintoloissa, joiden asiakkaat olivat yhteiskunnan kermaa Walesin prinssistä lähtien.

Kerran Ambrose oli pyytänyt Goldia

vahvistukseksi Buckingham Palacen juhlatanssiaisiin. Sopimuksen mukaan hän työskentelisi puoleen yöhön, koska seuraavana aamuna hänen piti olla BBC:n studiossa eräs puolivalmis sovitus viimeisteltynä. Tilaisuus näytti kuitenkin venyvän pidemmäksi. Gold jousti vielä tunnin, pakkasi sitten soittimensa ja lähti kotiin. Tapaus oli ennen kuulumaton, mutta Ambrose maksoi Goldille saman palkkion kuin muullekin soittajistolle, joka oli työskennellyt aamuun kello viiteen. Harry Gold oli myös aktiivinen ja kantaa ottava kirjoittaja. Viimeisimmäksi jäi hänen omaelämäkertansa (2000) Gold, Doubloons and Pieces of Eight. Se on kuin katsaus koko brittitanssimusiikin historiaan alkaen 12-vuotiaan kokemuksesta 1920 kuullessaan livenä kotikaupungissaan maailmassa ensimmäisenä levyttänyttä jazzorkesteria, Original Dixieland Jazzbandia.

Tarinan mukaan eräs viikkolehtemme julkaisi 1960-luvulla tutkimuksen suomalaisten ammattien yhteiskunnallisesta arvostusjärjestyksestä. Viimeistä edellisenä luettelossa oli muusikko.Hänen jälkeensä oli vielä paimen, joka kuitenkin seuraavana vuonna oli vaihtunut sähköpaimeneksi.

 

Dinner for one

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti