"I remember Clark Terry came in in his navy uniform and knocked us all out. He had a tremendous talent then and now". Näin muistelee klarinetisti Tony Scott kirjassa "Hear me talkin' to ya" (suom. "Jazzin vaiheita) New Yorkin 52. kadun jazzelämää joskus 1940-luvulla ja nyt 14. joulukuuta 90 vuotta täyttävän trumpetisti Terryn läpimurtoa jazzdiggareiden tietoisuuteen.

Clark Terry lienee veljeskunnan arvostetuin ja rakastetuin jäsen, musikanttiveli, esikuva, kouluttaja ja 1970-luvulla maailmaa kiertänyt Yhdysvaltain jazzin virallinen suurlähettiläs. Hänen uransa on kestänyt yli 60 vuotta, minkä aikana hän on esiintynyt mm. maan seitsemälle presidentille. Ansioistaan hän on saanut yli 250 huomionosoitusta, joukossa 16 yliopiston kunniatohtorin arvo ja Saksan ja Ranskan valtioiden suuret viralliset tunnustukset. Tämän vuoden alussa hänet palkittiin Grammylla upean levytysuransa ansioista.

 

 

Terry syntyi vaatimattomissa oloissa St. Louisissa, Missourissa, joka oli oikea trumpetistien kaupunki. Hänen "koulutuksensa" alkoi lapsena itsetehdyllä puhaltimella, joka korvautui pian panttilainaamosta ostetulla trumpetilla. Naapurit auttoivat sen hankinnassa keräämällä keskuudestaan tarvittavat rahat. Mutta opiskelun alkuvaiheessa jotkut varttuneemmat soittajat neuvoivat uteliasta poikaa tahallaan väärin tai kieltäytyivät auttamasta, mikä on saanut Clark Terryn  puolestaan tekemään kaikkensa oman taitonsa ja kokemuksensa välittämisessä niitä tarvitseville.

Hänen uransa alkoi 1940-luvun alussa kotikaupungin jazzklubeissa. Sodan aikana Terry liittyi laivastoon, jonka soittokunnassa hänen nuotinlukutaitonsa ja kyky yhteissoittoon hioutuivat ammattitasolle. Ennen liittymistään 27-vuotiaana Charlie Barnetin orkesteriin hänellä oli jo monipuolinen kokemus karnevaali-, sirkus- ja kiertuemuusikkona blues-laulaja Ida Coxin yhtyeessä. Vuonna 1949 vuorossa olivat  jo Count Basien Big Band ja septetti, josta Duke Ellington houkutteli hänet omiin riveihinsä lähes yhdeksäksi vuodeksi (1951-1959). Sen jälkeen Terry oli vuoden mukana Quincy Jonesin Euroopassa vierailleen "Free and Easy"- teatteriryhmän orkesterissa. Hän on johtanut kahta omaa isoa orkesteria, Porissakin 1973 konsertoinutta Clark Terry's Big Bad Bandia ja Clark Terry's Young Titans of Jazz. Hänen levytysuransa on laaja ja monipuolinen alkaen duo-kokoonpanoista (mm. kontrabasisti Red Mitchellin kanssa). Kiintoisimpia on 1961 hänen ja venttiilipasunisti Bob Brookmeyerin kanssa yhdessä perustettu kvintetti, jonka ensi levy The Power of Positive Swinging herätti maailmalla erityistä huomiota. Promoottori Norman Granzin kokoamissa ryhmissä päivänsankari esiintyi ja levytti mm. Oscar Petersonin ja Ella Fitzgeraldin kanssa. Merkittävän ja pitkän uran, 10 vuotta,  Clark Terry teki  NBC-radioyhtiön suositun televisio-ohjelman The Tonight Show-orkesterissa, jossa hän oli sen ensimmäinen palkattu värillinen muusikko.

 

 

Ellington-vuosinaan Terry alkoi tutkia myös flyygelitorven mahdollisuuksia, jota hän on soittanut myöhemmin ehkä trumpettiakin enemmän. Miles Davis, joka vielä St. Louisissa asuessaan oli Terryn oppilas, otti myös "flygarin" myöhemmin sivusoittimekseen. Myös Quincy Jones, joka aluksi tuli tunnetuksi lahjakkaana trumpetistina, nimeää Clark Terryn esikuvakseen.

Terry, joka mainitsee taas Dizzy Gillespien suureksi idolikseen eräiden kotikaupunkinsa tuntemattomiksi jääneiden trumpetistien ohella, on kuitenkin kehittänyt oman, ainutlaatuisen ja jäljittelemättän saundin, tyylin ja tavan soittaa torviaan. Hän jos joku on jazzin elävä legenda. Kaksi hänen neuvoaan tulee mieleen: elämänohje  "keep on keeping on" ja kehotus instrumentalisteille "don't work the horn, play it!" - Sävellyksen "Brother Terry" teki monipuhaltaja Yusef Lateef vuoden 1960 Clark Terryn levytyssessiota varten. Se on ilmestynyt cd:nä nimellä 'Flutin' & Fluglin' (ATJCD 5963).

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti