Toivo Kärki

Se oli ensimmäisiä sodanjälkeisiä ei-kaupallisia tanssimusisiikkilevyjämme. Savikiekko ilmestyi Fazerin ”Rytmi”-merkillä, ja sillä soitti Toivo Kärki studioyhtyeineen. Levyn toinen puoli on samassa tilaisuudessa tehty ”Japanese sandman”, jonka voi kuulla cd:llä ”Suomalainen jazz, osa 2 (vuodet 1945-1950)”. Kärjen instrumentti äänityksessä oli harmonikka, ja muut muusikot olivat viulisti Pärre Förars, pianisti Veikko Tamminen, kitaristit Ingmar Englund ja LeRoy Wickström, basisti Mauno Maunola ja rumpali Kauko Järvinen.

”Vain itseoppineet ovat oppineita, muut ovat opetettuja”, tapasi säveltäjä Toivo Kärkisiteerata vanhaa viisautta. Ja hän jatkoi: ”Jos kipinää ei ole, niin ei sitä voi mistään ostaa. Tämä pätee kaikkeen luovaan ja taiteelliseen työhön.” Muusikkona Kärjen tiedetäänkin olleen lähes itseoppinut. Taidot perustuivat lahjakkuuden lisäksi musiikin kuunteluun ja kiinnostukseen tutkia aikansa suosittuja tanssimusiikkilehtiä. Niitä olivat kotimainen Rytmi-lehti ja ruotsalainen Orkester Journalen. Hän opiskeli omatoimisesti myös englantia voidakseen tutkia mm. suositun brittikapellimestari

Lew Stonen orkestrointikirja

Kärjen yhtyeen ”Caravan”-äänitteellä kuulee vaikutteita Duke Ellingtonin vuoden 1938 levyttämästä versiosta ja Hot Club de France-yhtyeen musiikista. Viulisti Förars ja kitaristi Englund sooloilevat sujuvasti ajan tyylillä. Hekin olivat luultavasti tutkineet kuukausittain ilmestyvää  Orkester Journalenia, maailman vanhinta jazzlehteä, ja erityisesti sen kiintoisaa palstaa ”Plankat från platta”. Siinä oli nuottikuva, transkriptio, ja analyysi jostain merkittävästä levytetystä jazzsoolosta. ”Plankkaajina” olivat mm. baritonisti-säveltäjä Lars Gullin ja myöhemmin ahkerasti ja oivaltavasti sooloja tutkinut klarinetisti Ove Lind.

Silloin elettiin aikaa, jolloin tuskin osattiin edes kuvitella nykyaikaisesta jazzkoulutuksesta valmiine ja monipuolisine materiaaleineen. Suomessakin oli monia musikaalisia nuoria, joita oppilaitosten silloinen aine ”laulu” sisältöineen ei jaksanut kiinnostaa. Heillä oli kuitenkini tuota kärkimäistä kipinää ja uuden, jännittävän musiikin alueen tutkimishalua. Luettiin Rytmiä, Orkester Journalenia ja Estradia, kuunneltiin, kopioitiin – usein virheetkin – mutta kehityttiinkin. ”Jamikirjoja” ja soolonuotteja täydensivät vaivalla hankitut ja puhkisoitetut savikiekot. Vuonna 1949 valmistui meillä onneksi uraauurtava alan kokonaisesitys Olli Hämeen Rytmin voittokulku, jonka lähdeluettelossa on kolmisenkymmentä silloisen jazzin kansainvälistä perusteosta. Joukossa on myös Toivo Kärjen ja Kale Kaislan ”terminologiapankki” Rytmimusiikki, joka ilmestyi joskus 1940-luvun puolessa välissä. – Ruotsalaisen orkesterinjohtajan ja trumpetistin Thore Ehrlingin 1946 julkaisema trumpettikoulu sisälsi myös joitain plankattuja jazznuottikuvia, vaikuttavin ainakin minulle Louis Armstrongin  ”Carry me back to old Virginy”-soolo The Mills Brothers-lauluyhtyeen levyllä. Yksi Ehrlingin kirjan neuvo on jäänyt mieleen – tosin usein unohtamani: ”Ingen dag utan läppdrillar!”