Niklas Winter - Teemu Viinikainen Duo

Kitaraduo Niklas Winter - Teemu Viinikainen konsertoi taannoin "Mällissä" (Pub O'Malley's, Vaasa). He soittivat uutuslevyn sävellyksiensä lisäksi myös standardeja, mm. "Blue Monk", "There'll never be another you" ja "All the things you are".

Näissä oli kitaristien kiintoisista koukkuilusta huolimatta kuuntelijoille jotain mukavan tuttua, ja ne saivatkin parhaat suosionosoitukset.

Ajat tuntuvat olevan ohi, kun "All of me", "On the sunny side of the street", "When the saints go marching in" ja "Perdido" olivat diggareille ja soittajistolle sitä turvallista peruskauraa, tanssiyhtyeidenkin vakio-ohjelmistoa.

Thelonious Monkin bluespohjalle tekemät sävellykset ovat aina tuoreita. Muusikot suosivat vahvoja kiintoisia melodioita ja vaihtelevaa sointupohjaa, harmoniakulkuja.

Laulujen syntyä ei aina muisteta tai tunneta. Harry Warrenin säveltämä"There'll never be ..." on vuoden 1942 elokuvasta Iceland, jonka päätähti oli norjalainen kolminkertainen taitoluistelun olympiavoittaja Sonja Henie (1912-1969). Tiedetä ei kuitenkaan, kuka  filmissä sen lauluna esitti.

"All the things..." on puolestaan Jerome Kernin tekemä vuoden 1939 Broadway-musikaaliin Very warm for May, joka floppasi pahasti. Entä ajankohtainen "I'll remember April"? Se on Dick Foranin teema vuoden 1942 Abbott & Costello hölmöilyelokuvasta Ride 'em cowboy.

Victor Youngin "Stella by starlight", viehättävä lemmenlaulu,  kuultiin ensi kertaa jännityselokuvassa The Uninvited (1944). Suosituksi "stankuksi" se tuli kuitenkin vasta  Miles Davisin vuoden 1958 levytyksen ansiosta. Erikoinen tapaus on vuonna 1947 sävelletty "On Green Dolphin street".  Tekijä on puolalaissyntyinen Bronislaw Kaper, joka loi elokuvauran Saksassa ja Ranskassa ennen Yhdysvaltoihin siirtymistään. Edellisistä poiketen vuoden 1947 samannimisessä filmissä (meillä nimellä "Vihreän delfiinin maa") se esiintyy vain instrumentaalinumerona.

Äskettäin kuolleen pianisti George Shearingin vuoden 1950 tulkinta kappaleesta "East of the sun" teki siitä puolestaan haasteellisen ikivihreän. Laulun säveltäjä ja sanoittaja Brooks Bowman, nuori auto-onnettomuudessa 1937 menehtynyt opiskelija, sorvasi sen 1934 alle parikymppisenä. Traagiikkaa lisää vielä, että hän oli  silloin matkalla Hollywoodiin allekirjoittamaan työsopimusta uutena lupaavana musiikintekijänä.

Jotkut kappaleet vakiinnuttavat asemansa standardeina nopeasti. Eräs niistä on "How high the moon" vuoden 1940 revyystä Two for the show, jossa se tosin esitettiin hidastempoisena balladina.

Joku taas herää henkiin vuosikymmenien päästä.  Tällainen on Bronislaw Kaperin "Invitation"  myös sen nimisestä vuoden 1952 elokuvasta. "Invitation" tuntuukin olevan jo monien jazzartistien repertuaarissa. - Mutta kaiken takana on blues rikkaine sointumahdollisuuksineen ja sille tehdyt variaatiot.  Ja eiköhän lähes kaikissa jazztahtumissa kuule Gershwinin "I got rhythm"- laulua tai sille rakennettuja lukemattomia muunnoksia.