Äskettäin oli Suomen lyömäsoittajien ammattilehdessä "Viidakkorumpu" kokkolalaisen Esa Tarvaisen kirjoittama kiintoisa artikkeli toisesta kokkolalaisesta rumpalista, edesmenneestä Erkki Valasteesta. Hän tuurasi Duke Ellingtonin orkesterin vuoden 1964 Helsingin konsertissa Sam Woodyardia.

 

Siitä tuli mieleen Duken saman vuoden Lontoon Royal Festival Hall-konsertti, jossa tenorisaksofonisti Paul Golsalvesin tilalle hälytettiin paikallinen tähti, Tubby "Tubs" tai "Tubbs" Hayes (1935-1973). Tästä kertoi taas Simon Spillet englantilaislehti Jazz Journalin marraskuun 2007 numerossa..

Edward Brian "Tubby" Hayes kuuluu brittijazzin historian merkittävimpiin muusikoihin. Hän oli multi-instrumentalisti, yhtyejohtaja ja säveltäjä. Tubsin isä, BBC:n studio-orkesterin viulisti, alkoi antaa pojalleen viulutunteja heti, kun tällä pysyi instrumentti kädessään. Kymmenvuotiaana Tubby oli jo osaava pianistikin, ja vuotta myöhemmin hänen pääsoittimekseen valikoitui tenorisaksofoni. Myöhemmin sivusoittimiksi tulivat myös huilu ja vibrafoni, joita myös kuullaan hänen monissa levytyksissään.

Keskeytettyään koulunkäyntinsä 16-vuotiaana hän ryhtyi ammattimuusikoksi. Soitettuaan muutaman vuoden Englannin tunnetuissa kokoonpanoissa hän perusti 1955 oman oktetin. Se esiintyi ahkerasti eri puolilla Britanniaa puolisentoista vuotta. Maailman jazzpiireissä Hayesistä tuli nopeasti kuuluisa, kun hän ja Ronnie Scott (1927-1996) perustivat 1957 yhteisen kahden tenorisaksofonistin kvintetin "The Jazz Couriers". Se toimi kaksi vuotta, ja se muistetaan modernin brittijazzin kärkiyhtyeenä. Sen levytyksiä voi kuulla Jasmine-merkin cd:illä - itse kuulin kvintettiä livenä sen silloisessa vakiopaikassa, Lontoon Flamingo-klubissa

 

 

Vuonna 1960 Tubby soitti kvartettikokoonpanolla ja kierteli Saksassa Kurt Edelhagenin orkesterin mukana. Seuraavana vuonna hänet kutsuttiin esiintymään New Yorkin Half Note Clubiin, jolloin hän myös ehti tehdä levyn Clark Terryn, Eddie Costan ja Horace Parlanin kanssa. Vuoden päästä hänellä oli taas Half Noten keikka, ja silloin syntyi levy Return visit. Soittokumppaneina olivat nyt mm. Roland Kirk, James Moody ja Louis Hayes. Myös vuosina 1964 ja 1965 hän teki Yhdysvalloissa kiertueet. Norja ja Ruotsi olivat vuorossa 1972.

 

 

Tubby Hayesin tyylin taustalla on Coleman Hawkinsin vaikutusta, suurimpana esikuvanaan hän itse piti juuri Paul Gonsalvesia, mutta hänen soitossaan kuulee myös Charlie Parkeria ja John Coltranea.
Tubs omaksui helposti muitakin musiikin tyylilajeja, ja siksi hän oli kotimaassaan ahkerasti käytetty studiomuusikko. Hän on mukana mm. rock-yhtyeen Family vuoden 1967 debyyttialbumilla. Lukuisten festivaaliesiintymisten lisäksi hänet muistetaan myös soittajana neljässä elokuvassa, joista kuuluisin lienee Chaplinin "Kuningas New Yorkissa". - Lempinimi "Tubby" muunnoksineen viittaa musikantin lyhyeen, vantteraan ja pyylevähköön kehonrakenteeseen.

 

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti