Lännenfilmien mestarin John Fordin kerrotaan sanoneen, että jos tiedetään jostakin todellisuus ja legenda, niin parempi on kuvata legendaa. Jazzin tarustossa riittää legendoja, ja on  kiintoisaa seurata, kun ne ja todellisuus joskus kohtaavat. Yksi näitä on tarina Dizzy Gillespien (1917-1993) trumpetin kaikusuppilon vääntymisestä 45 astetta.

Muistelmakirjassaan  "Dizzy: To Be or Not To Bop" (yhdessä Al Frazerin kanssa,

Doubleday 1979) trumpetisti kertoo värikkäästi vaimonsa Lorrainen syntymäpäiväjuhlista New Yorkin Snookie's-ravintolassa tammikuussa 1953. Tunnelma kohosi illan kuluessa, ja myös vieraaksi kutsuttu suosittu koomikkopari Stump'n Stumpy nousi "jammaamaan" esiintymislavalle. Dizzy oli silloin poistunut hetkeksi ja jättänyt instrumenttinsa trumpettitelineeseen. Palattuaan hän huomasi, mitä torvelle oli sattunut. Hän ei halunnut kuitenkaan pilata iltaa, vaan jatkoi soittamista vääntyneellä soittimellaan. Kappaleen sanotaan olleen "I can't get started", ja hämmästyksekseen Dizzy kuuli nyt trumpetista uuden, kiintoisan saundin.

Seuraavana päivänä hän korjautti instrumenttinsa ja pyysi teiteilija-vaimoaan hamottelemaan kuvan trumpetista, jossa suppilo oli käännetty 45 astetta ylös. Näin Lorraine tekikin, ja Dizzy lähetti sen soitinvalmistaja Martin-yhtiölle, jossa ihmettelyn jälkeen syntyi uudenmallinen trumpetti suunnittelijan tilauksesta. Täyttä patenttia keksinnölleen hän ei kuitenkaan saanut, sillä sitä muistuttava vaskipuhallin oli keksitty Ranskassa jo 1860-luvulla. Valokuvista päätellen Dizzy soitti perinteisellä trumpetilla kuitenkin vielä joulukuusa 1953 ja oli ottanut "upbent" tai "upswept" torvensa käyttöön kesäkuussa 1954. Siitä tuli Dizzylle uusi "gimmick" käyttämiensä pukinparran ja baskerin lisäksi.

Brittiläinen vaski-instrumenttien asiantuntija ja jazztrumpetisti John  Chilton on kuitenkin yhtenä monista tarinaan syventyneistä väittänyt , ettei trumpetti voi taipua kuvatulla tavalla siinä tilanteessa. Vahva oletus on, että Dizzy oli saanut idean trumpettiinsa jo 1937, jolloin hän Teddy Hillin orkesterissa oli kiertueella Englannissa. Orkesteri oli esiintynyti Manchesterissa, ja muusikot tutustuivat siellä paikallisiin kollegoihinsa. Eräs näistä oli trumpetisti Billy Perkins, jonka "väännetty" instrumentti kiinnosti Dizzyä. Hänellä oli myös tilaisuus kokeilla sitä yhteisissä jameissa. Tämän tiedon on vahvistanut eräässä haastattelussa Dizzyn oppilas Jon  Faddis.

Oli miten oli. Dizzyn asema aikansa modernistina on kiistaton ja hänen osaavuutensa huikaiseva. Hän lienee ensimmäisiä tunnettuja ylärekisterin suvereenisesti hallitsevia. Kuvaava on bebop-numero "Dizzy atmosphere", joka on pianisti Thelonious Monkin Dizzylle omistama teema, usein kuitenkin Gillespien sävellyksenä mainittu. Kun Dizzyltä itseltään kysyttiin trumpetin syntyhistoriasta, häni vältteli vastaamista ja alkoi tavallisesti puhua uuden soittimensa eduista. "Viekas kuin kettu", on joku kuvannut artistiamme.

Dizzy Gillespie & Sonny Rollins (Live)  - "Wheatleigh Hall"

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti