Nyt kun Antti  Sarpila on  Benny Goodmanin syntymän 100-vuotisjuhlakiertueella, muistuu mieleen kapellimestari, musiikkitieteilijä Gunther  Schullerin lista merkittävimmistä jazzin historian levytyksistä. Louis  Armstrongin "West End Bluesin" jälkeen hän mainitsee Fletcher  Hendersonin orkesterin äänitteet "The Stampede" (1926) ja "King Porter Stomp" (1932) ja päätyy pianisti Lennie  Tristanon trion esitykseen "I Can't Get Started" (Schuller: The Swing Era - The Development of Jazz 1930-1945, Oxford University Press 1989, s. 840).

 

 

 

Fletcher  "Smack" Henderson (1897-1952), pianisti, säveltäjä ja sovittaja, oli  Duke  Ellingtonin ohella 1920-1930 lukujen  merkittävin värillinen bigband-kapellimestari ja uusien ideoiden kokeilija. Hänen ryhmissään soittivat vuosien mittaan eräät jazzin suurimmat solistit kuten trumpetistit  Louis Armstrong,  Rex  Stewart ja  Roy  Eldridge, tenoristit  Coleman  Hawkins, Chu  Berry ja  Ben  Webster sekä altistit ja sovittajat  Don  Redman ja  Benny  Carter. Henderson alkoi soittaa pianoa 6-vuotiaana. Valmistuttuaan kemistiksi Atlantan yliopistosta hän jatkoi 1920 opiskelua New Yorkin Columbia yliopistossa ja elätti itseään ensin yökerhopianistina ja pian sen jälkeen blues-artistien säestäjänä sekä Black Swan-levy-yhtiön tuotantopäällikköna. Ensimmäisen orkesterinsa hän perusti 1923. Se menestyi hyvin kiitos erityisesti Redmanin ja Carterin sovitusten, ensiluokkaisten solistien ja musiikin tanssittavuuden vuoksi.

 

 

Henderson oli sävyisä, jopa kiltti orkesterijohtajaksi . Hän ei pystynyt pitämään ryhmässään kuria, ja hän päästi usein lupaavat tilaisuudet luisumaan käsistään. Tilanne alkoi huonontua  jo 1928, jolloin hän sai vammoja auto-onnettomuudessa. Useiden muusikkovaihdosten johdosta orkesterin tyyli myös vaihteli eikä se koskaan tavoittanut Ellingtonin orkesterin omaperäisyyttä ja yhtenäisyyttä tai Jimmy  Luncefordin  hioutuneisuutta ja kurinalaista täsmällisyyttä. Henderson joutui hajoittamaan orkesterinsa 1934, minkä jälkeen hän alkoi tehdä upeita sovituksia  Benny  Goodmanille, joka sai myös Hendersonin orkesterin vanhoja sovituksia käyttöönsä. "The King of Swingin" tunnetuimmat levytysten sovitukset ovat juuri "Smackin" käsialaaa tai hänen orkesterinsa perintöä (esim. "Wrap It Up", "Big John Special" ja "Blue Skies"). Bennyn orkesteri soitti ne kuitenkin hiotummin ja täsmällisemmin, juohevammalla rytmillä ja korostaen tasaisesti tahdin kaikkia neljää iskua.

 

Fletcher Henderson työskenteli jonkin aikaa myös Goodmanin pianistina ja oli mukana myös Bennyn kuuluisissa yhtyeäänityksissä 1939  kitaristi Charlie  Christianin kanssa. Hän yritti koota oman orkesterin vielä 1940-luvulla, mutta se ei menestynyt. Legendaarisen mutta usein huono-onnisen muusikon ura päättyi halvaukseen 1949. Kuvaava nimi onkin annettu CBS-yhtiön tuottamalle Hendersonin musiikin levysarjalle, "A Study in Frustration".

The Stampede by Fletcher Henderson and his Orch.

Charlie Christian - Benny Goodman Orch 1941 Columbia

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti