Toivo Kärki (1915-1992) levytti pianistina 1945 kvartetillan tarttuvan sävellyksensä "Why nameless" (Suomalainen jazz 1929-1959, Vol.1). Siinä oli kitaristina monipuolinen  Viljo Immonen, jonka soolossa on djangomaista menoa. Vaasalainen hanuristi Kimmo Louhelainen soitti Art van Damme-kokoonpanollan radiolähetyksestä 1953 tallennetun menevän kappaleen, kitaristina Kurt Kuula ja vibrafonistina Eskil Mansikka. Sen nimeksi on merkitty vain "Nameless" (Suomalaisen haitarijazzin kultaiset vuodet 1950-1960, Vol. 2).

 

 

 

 

 

 

Arvostettu englantilainen historioitsija Eric Hobsbawm teoksessaan The Jazz Scene sanoo jazzsävellysten nimien keksimisen olevan erityispuuhaa, jolla on yhtymäkohtia muusikoiden kielenkäyttöön (jive talk) ja nimien antamiseen rotuhevosille. Kielitieteessä on kapeana alueena onomastiikka (onomastics), joka tutkii nimien taustaa ja niiden merkitystä. Jazzissa voidaan tarkastella mm. sävellysten ja soittimien nimiä sekä muusikoista käytettyjä puhuttelusanoja. Kotoiset huumoriväännökset "Samois töis" (Some of these days) ja "Auto ei ole vielä tullut" tai "Ulkona Norjasta" (Out of nowhere) lienevät useimmille tuttuja, mutta ne ovat vain liepehellistä onomastiikkaa. Eri asia on, kun tutkitaan vaikkapa bebop-sävellysten nimien  verbaalikiemuroita ja koodattuja sanomia tai joidenkin modernistien grafiikkaa ja numeroiden käyttöä teosniminä saksofonisti  Anthony Braxtonin tapaan.

Harmonikallemme joku (teekkari?) keksi uudissanan "paljevetiö", mitä leikkimielisyyttä on myös englannin termissä "box of teeth". Klarinetille, "moniläpiölle", löytyy useampikin sana: "blackstick", "liquorice stick" ja "gobstick" tai pelkkä "stick". Pianoon viittaavat "eighty-eight" (= koskettimien lukumäärä) ja "ivories" sekä erityisesti "pystypianoon" "moth-box" tai vain "box". Kitara on "belly fiddle", pasuuna "gas-pipe" ja rumpusetti "kitchen department",  mutta näitä sanoja eivät muusikot itse juuri käytä. Työkaluna soitin heille on "ax(e)".

Soittajien ja laulajien nimet ovat oma maailmansa. Tuttuja ovat varsinaiset puhuttelunimet kuten Häkä (Herbert Katz tai Heikki Virtanen) ja Rusina (Esko Rosnell) tai Dompan (Arne Domnérus) ja Klook (Kenny Clarke). Musiikin markkinoijat saattavat käyttää erilaista nimeämistä. Vaikka "Satchmo" tai "Satchelmouth" ovat suuren yleisön tuntemia lempinimiä Louis Armstrongille,  musikanteille hän oli ja on "Pops". Koska tenoristi Stan Getziä  luonnehdittiin cool-muusikoksi, hän esiintyy eräällä levyllä nimellä "Sven Coolson".  Charlie Parker soitti kerran äänityksessä tenorisaksofonia ja käytti salanimeä "Charlie Chan".

Kun The Jazz Scene julkaistiin ensipainoksena 1959,  sen tekijä Hobsbawm käytti vielä kirjoittajana, kolumnistina ja kriitikkona salanimeä Francis Newton. Sen hän otti mm. Billie Holidayn kanssa usein soittaneelta trumpetisti William Frank "Frankie" Newtonilta. Historian emeritusprofessorilla ja trumpetistilla oli yhteinen aatemaailma, vahva poliittinen suuntautuminen marxilaisuuteen.

Lasse Mårtenson - Kaikessa soi Blues 1963

Toivo Kärjen säveltämän, Reino Helismaan sanoittaman ja Lasse Mårtensonin esittämä Kaikessa soi blues jäi vuonna 1963 Suomen euroviisukarsinnan kakkoseksi. Kyseisen vuoden viisukarsinnan voitti Laila Halme laululla Muistojeni laulu

Billie Holiday - Fine And Mellow 1957

Billie Holiday With Coleman Hawkins, Lester Young, Ben Webster, Gerry Mulligan, Vic Dickenson, Roy Eldridge.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti