Yhdysvaltain tunnetuin säveltäjä George Gershwin (Jacob Gershowitz) (1898-1937), pietarilaisen juutalaisemigranttipariskunnan poika, kiinnostui jo varhain amerikkalaisesta lauluperinteestä, ragtime-pianomusiikista ja jazzista.

Hän oli myös taitava pianisti ja esiintyikin solistina pianolle ja orkesterille säveltämänsä teoksen "Rhapsody in blue" kantaesityksessä 1924. Muita hänen suurimuotoisia sävellyksiään ovat mm. "Pianokonsertto F", sävelrunoelma "Amerikkalainen Pariisissa" ja "Porgy ja Bess", kansainvälisesti menestynein yhdysvaltalainen ooppera.

Gershwin oli melodikko Mozartin ja Schubertin tapaan, ja mainitut teoksetkin ovat tavallaan hänen suosituksi tulleiden laulujensa laajennettuja versioita. Lauluissaan hän yhdisti taitavasti romantiikan ja impressionismin tyylipiirteitä "sinisiin säveliin" ja juutalaiseen laulumusiikkiin. Ei ihme, että ne elävät yhä niin "ikivihreinä" kuin jazzmuusikoiden hyödyntäminä "standardeina". Modernin jazzin  ensi vuosikymmeneltä lähtien, 1940-luvulta, Gershwinin melodiat ovat olleet 12 tahdin blues-rakenteen ohella vankka perusta mitä erilaisemmille muunnoksille.

Hän oli myös tuottelias revyy- ja musikaalisäveltäjä. Girl Crazy (1930), elokuvaversiona Me villissä lännessä, sisälsi laulun "I got rhythm" (sanoittajana Georgen veli Ira), jonka sointukulkua - "rhythm changes" -  on käytetty lukemattomissa jazzteemoissa. Tunnetuimpia ovat Duke Ellingtonin  "Cotton tail" (1940), Lester Youngin "Lester leaps in", Parkerin monet mutkikkaat melodiakulut (mm. "Chasin'  the Bird"), Gillespie-Clarken "Salt peanuts", Monkin "52nd street theme" ja Rollinsin "Oleo". Kotimaisista "rhythm"-muunnoksista tulee mieleen edesmenneen Seppo Rannikon monipolvinen "Lip service".

Girl Crazy -musikaalin orkesterissa soittivat myös nuoret tulevat swingkauden suuret nimet Goodman, Glenn Miller ja rumpali Gene Krupa. He mieltyivät kappaleeseen ja tekivät siitä vielä suositumman  ottamalla sen myöhemmin omien orkestereidensa ohjelmistoihin. Eräs kohokohta "I got rhythmin" historiassa on Goodmanin 1938 New Yorkin Carnegie Hallin konsertti, jossa "swingin kuninkaan" kvartetti villitsi taidemusiikin pyhätössä silloin ensi kertaa järjestetyn jazzkonsertin yleisön.

"I got rhythm" on ollut myös kahden suomalaisen musiikintutkijan väitöskirjakohteena. Topi Järvinen analysoi kognitiivisuutta käsittelevässä teoksessaan (Jyväskylä 1997) yhdeksän jazzartistin "rhythm changes"-sooloja tilasto- ja tietokonemenetelmin. Juha Henriksson Charlie Parker-tutkimuksessaan "Birdin" sävellysten funktionaalisesta harmoniasta (Helsinki 1998) eritteli puolestaan tämän kahdeksaa "rhythm"-teemaa.

Turisti pysäytti sattumalta muusikon kysyäkseen tältä tietä New Yorkissa:

- "Pardon me, can you tell me how to get to Carnegie Hall?" - "Practise, practise ...!"

I Got Rhythm - Billy Taylor and Ramsey Lewis Duo

Lester Young - Lester Leaps In

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti