Kun kornetisti Harri Aavaharju eräällä Storyville-keikallaan polkaisi  Riverside Rascal-yhtyeen käyntiin vanhalla dixienumerolla "Hindustan", mieleen palautui pätkittäin muitakin kaukomaita  jazzteemojen niminä.

Aihe oli suosittu Yhdysvalloissa erityisesti 1920-luvulle, mutta amerikkalaisessa lauluperinteessä eksotiikkaa ja kaukokaipuuta löytyy jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Meilläkin 1920-luvulla kulttuuriryhmittymä Tulenkantajat halusi "avata ikkunat Eurooppaan" ja vähän jo muuallekin. Sen jäseniä kiinnostivat eksotiikan ohella taiteen uudet virtaukset, mm. jazz.

"Tin Pan Alley", USA:n musiikkiviihteen tuottajat huomasivat ilmiön kannattavaksi ja suorastaan rohkaisivat laulujen kirjoittajia "oriental pop"-materiaalin tekemisessä. Jotkut uutuuksista nousivat myös ajan jazzyhtyeiden vakionumeroiksi, standardeiksi. "Hindustan" (Wallace-Weeks) syntyi 1917 ja se äänitettiin seuraavana vuonna. Mutta vasta  Bob Crosbyn Bob Cats-yhtyeen 1939-levytys teki siitä todella suositun. Varhaisempi dixieland-tyylinen "stankku" on "Chinatown, my Chinatown" (1909). "Dardanella" on vuodelta 1919, "The sheik of Araby" 1921, "China boy" 1922, ""Borneo" 1928 ja suositun viisunikkarin Harry Warrenin "Nagasaki" samalta ajalta. Wolverine Orchestra levytti 1924 kappaleen "Copenhagen". Se ei kuitenkaan viittaa Tanskan pääkaupunkiin, vaan sen nimiseen jo silloin suosittuun nuuskamerkkiin.

Vuosina 1927-1931 Duke Ellington orkestereineen esiintyi Cotton Club-revyyteatterissa New Yorkissa. Sen ohjelmanumeroissa korostettiin erityisesti afrikkalaista eksotiikkaa, ja Duke sävelsi niihin sopivaa musiikkia. Orkesterin trumpetisti Bubber Miley ja pasunisti "Tricky Sam" Nanton olivat sordiinoineen ja growl-efekteineen tärkeitä viidakko-(jungle) tunnelmien luomisessa.  Linjassa musiikin kanssa olivat myös sävellysten nimet, mm. "Jungle blues", "Jungle nights in Harlem" ja "Hottentot". Cotton Clubin omistamat gangsterit eivät aluksi pitäneet Ellingtonin musiikista. Se oli heistä "too weird", mutta kun varakas valkoinen asiakaskunta alkoi tungeksia paikkaan ja muusikot kriitikoiden lisäksi ylistivät Duken uutta tyyliä, hän orkestereineen pääsi omistajien suosioon ja erityissuojeluun.

Jazzin historian ensimmäinen äänitetty musiikillinen vuoroimprovisointi on saksofonisti Frank Trumbauerin ja kornetisti Bix Beiderbecken mainio soolokilpa (chase) kappaleessa "Borneo" (1928). Ehjää esitystä rikkovat vain ajalle tyypillinen laulusoolo ja sanoitus: "...Wild man Sam with his clothes all torn-eo, toot-toot-toots on his bamboo horn-eo, and the bamboo babies start to sway..."  Parivaljakko Snyder-Smith sorvasi 1921 ikivihreän "The sheik of Araby". Kiehtova  sanoitus sai siinä joskus eroottista väriä, kun muusikot täydensivät vokalistin sanomaa lisäämällä tarinaan rytmikkään laulukommentin "with no pants on": "Well, I'm the sheik of Araby (with no pants on), your love belongs to me (wnpo), Well at night where you asleep (wnpo), into your tent I'll creep (whpo)..."

Nimieksotiikkaa jazzkulttuurissa löytyy myöhemmiltäkin vuosilta. Esim. "Caravan", Juan Tizolin teos on vuodelta 1937. Trumpetisti Dizzy Gillespie sorvasi eksoottisen teeman "Night in Tunisia" 1942, ja ksylofonitaituri Red Norvon sävellys "Congo blues" levytettiin 1945. Mukana olivat silloin soittokumppaneina mm. Charlie Parker ja Gillespie. Edellisen levytyksestä maaliskuulta 1946 muistetaan se Parkerin kuuluisa virtuoosinen "breikki".

Jack Cotterill's Cheshire Cats play Hindustan

 

Dizzy Gillespie A Night In Tunisia, Cologne, Germany

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti