Jotkut jazzsoolot ovat virstanpylväitä, joilla on tärkeä merkitys jazzin ilmaisukielen kehitystä seuratessa. Niitä ovat esimerkiksi Louis Armstronging klassiset kornettisoolot 1920-luvun äänitteissä "Strutting with some barbecue" ja "West End blues", tenoristien Lester Youngin ja Coleman Hawkinsin 1930-luvun improvisaatiot kappaleissa "Lady be good" ja "Body and soul sekä seuraavalla vuosikymmenellä altisti Charlie Parkerin  tulkinta ikivihreästä "Embraceable you". Entä "Giant steps" vuodelta 1959?

Tuskin kenellekään nykytenoristille John Coltranen "jättiharppaus" on jäänyt vieraaksi. Trumpetisti Miles Davisin "So what"- ja "Milestones-soolot samalta vuodelta "Kind of blue"-levyllä ovat taas modaalisen improvisoinnin kulmakiviä kaikkien instrumenttien soittajille.

Onnistunut soolo saattaa paitsi tehdä koko äänitteestä hitin myös nostaa sen esittäjän tähteyteen. Näin kävi tenorisaksofonisti Stan Getzille (1927-1991). Levytys oli pianisti Ralph Burnsin sävellys "Early autumn", jonka Woody Hermanin entuudestaan suosittu ja nyt uudelleen koottu orkesteri, "The Second Herd" äänitti joulukuussa 1948. Sen erikoisuutena oli saksofoniryhmä, jossa Getzin lisäksi oli myös kaksi muuta Lester Youngia esikuvanaan pitävää tenorisaksofonistia altistin ja baritonistin lisäksi. Vuotta aikaisemmin Herman oli esitellyt orkesterinsa uuden saundin äänittämällä Jimmy Giuffren bebop-vaikutteisen "Four brothers"- teoksen. Siinä keskeinen osuus oli tenoristeilla ja baritonistilla. Woodyn orkesterista alettiinkin puhua myös nimellä "four brothers orchestra", ja siitä tuli erittäin suosittu.

 

Woody Herman Orchestra featuring Stan Getz - Early Autumn

Soittajat: Stan Fishelson, Bernie Glow, Red Rodney, Shorty Rogers, Ernie Royal (trumpet), Bill Harris, Bob Swift, Earl Swope, Ollie Wilson (trombone), Woody Herman (clarinet, alto sax), Sam Marowitz (alto sax), Al Cohn, Zoot Sims, Stan Getz (tenor sax), Serge Chaloff (baritone sax), Terry Gibbs (vibraphone), Lou Levy (piano), Chubby Jackson (bass), Don Lamond (drums) levyltä  'THE SECOND HERD'

Vuoden levytyslakon johdosta orkesterin tunnettavuus perustui kuitenkin vain konserteille ja muille esiintymiselle, joten "The Second Herd" odotti innokkaasti lakon päättymistä joulukuussa 1948. Hermanin orkesterin modernista ohjelmistosta vastasi mm. Ralph Burns, jonka orkesterisarja "Summer sequence" oli äänitetty jo ennen lakkoa. Säveltäjän esikuvana oli Duke Ellingtonin joitain vuosia aikaisemmin tekemä laaja teos "Black, brown and beige". Stan Getz oli toivonut Woodylta omaa soolonumeroa, ja Burns muokkasikin sävellyksensä viimeisen balladiosan Getz mielessään ja antoi sille nimeksi "Early autumn". Sitä alettiin heti esittää, ja levyn tultua markkinoille loppukesällä 1949, voitiin todeta levy-yhtiö Colmubia, Burnsin, Hermanin ryhmän ja Getzin iskeneen kultasuoneen. Tenoristin vuolas melodinen mielikuvitus ja soinnillisesti kuulakas, ilmavan kevyt ja lyyrinen ääni sekä koko teoksen romanttinen lataus vetosivat voimakkaasti muihinkin kuin jazzlevyjen ostajiin.

Näihin aikoihin Stan Getz, "The Sound", oli jo jättänyt Hermanin ja lähtenyt omille teilleen. Työtarjoukset hänelle olivat entistä houkuttelevampia, ja edessä olivat vielä mm. menestyshitti "Moonlight in Vermont"  ja  bossa nova-kausi. Hän oli vuosia cool-tyylin lipunkantaja, mutta ajan mittaan hänen soittoonsa tuli särmääkin ja lisää rytmistä dynaamisuutta. Ihmisenä Getzissä oli myös särmikkyyttä. Hänen tenoristikollegansa Al Cohn luonnehti kerran ystäväänsä osuvasti: "He is a nice bunch of guys".  Woody Herman levytti kappaleen myöhemmin uudelleen solistinaan tenoristi Bill Perkins, mutta se on jäänyt alkuperäisen varjoon.

Johnny Smith Quintet - Moonlight in Vermont (1952)

Soittajat: Stan Getz (tenor sax), Johnny Smith (guitar), Sanford Gold (piano), Eddie Safranski (bass), Don Lamond (drums) levyltä 'THE JOHNNY SMITH QUINTET'

"Early autumnin" suosiota ovat lisänneet myös Duke Ellingtonin orkesterin tulkinta ja kappaleen vokaaliversiot. Johnny Mercer sanoitus tukee oivallisesti sävellyksen tunnelmaa: "When an early autumn walks the land and chills the breeze/and touches with her hand the summer trees, perhaps you'll understand/what memories I own..." - Stan Getzin sooloa tutkiessa on hyvä muistaa, että sen nuottikuva on vain osa hienoa kokonaisuutta ja täydennystä tärkeimpään, kuunteluelämykseen.

Moonlight in Vermont - Ella Fitzgerald

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti