Kesällä kuulin katusoittajaa (engl."busker"), joka taituroi monenlaista musiikkia oudolla puhaltimella. Se oli gaita, espanjalainen säkkipilli. Hän esitteli soitintaan ja kertoi olevansa kiinnostunut saundimaailmasta ja pillinsä hyödyntämisestä jazzissakin.

Muistimme jenkkisaksofonisti Rufus Harleyn (1936-2006), jonka sivusoitin oli skotlantilainen säkkipilli. Hän on tehnyt omalla nimellään neljä albumia ja soittanut mm. saksofonisti Sonny Stittin ja huilisti Herbie Mannin kanssa. Lontoolaisen jazzkerhon Ronnie Scottin yleisöä hän hämmästytti 1974 puhaltamalla pilliään Sonny Rollinsin yhtyeessä. Ruotsalainen multi-instrumentalisti Gunhild Carling on nykyään eräs harvoista, joka osaa yhdistää perinteisen säkkipillin soiton ja modernin jazzin.

 

Gunhild Carling  Big Band (2007) - Amazing Grace

 

Uuden etsintä jazzissa on johtanut myös uusiin, sille aikaisemmin vieraiden soitinten käyttöön. Alettiin vähitellen hakea tuoreita saundeja. Huomattiin käyrätorven mahdollisuudet. Trumpetistit kiinnostuivat flyygelitorvesta, ja saksofonistien sivusoittimena huilu alkoi syrjäyttää klarinetin jo 1940-luvulla. Tosin vasta 1956 jazzlehti Down Beat perusti suosikkiäänestykseensä huilulle oman luokan. Seuraavalla vuosikymmenellä tuli uudeksi kategoriaksi "miscellaneous instruments", muut soittimet. Kehitystä nopeuttivat kiinnostus maailmanmusiikkiin ja elektroniikan tarjoamat mahdollisuudet, joiden ansiosta alttohuilun ja bassoklarinetin tapaiset hiljaisemmatkin soittimet saatiin kuulumaan.

 

Ensimmäisenä fagotilla (engl "bassoon")  soitti jazzsoolon levylle 1929 saksofonisti  Frankie Trumbauer. Instrumenttia pidettiin vain kuriositeettina, eikä jazzissa sitä oikeastaan kuultu uudelleen eikä arvostettukaan vasta kuin pari vuosikymmentä myöhemmin "west coast"-tyylin saundeissa. Garvin Bushell (1902-1991) soitti ja opetti pitkän uransa aikana monia puupuhaltimia. Hän oli mukana 1930-luvulla mm. Cab Callowayn ja Chick Webbin orkestereissa ja väritti fagotilla ja oboella 1960-luvulla John Coltranen ja Gil Evansin studio-orkestereiden sointia. Tenorisaksofonisti Frank Tiberi, joka aloitti Woody Hermanin orkesterissa  1970-luvulla ja jatkoi Woodyn jälkeen sen johtajana, hallitsee myös fagotin. Soittimen nykysuosioon on vaikuttanut erityisesti yhdysvaltalainen virtuoosi Paul Hanson, joka on ollut mukana myös Bela Fleck and the Flecktones-yhtyeessä.

 

 

Paul Hanson - Jazz Fagotti (bassoon) - Donna Lee

 

Oboe jazzsoittimena on myös melko uusi tulokas. Garvin Bushellin lisäksi tunnetuimpia  oboetaitureita ovat olleet "west coast"-koulukunnan saksofonisti Bob Cooper ja itärannikolla vaikuttanut monipuhaltaja Yusef Lateef. Porissakin 1975 konsertoineen Rashan Roland Kirkin (1936-1977) soitinvalikoimaan kuuluivat mm. saksofonin sukuiset stritch ja manzello.

 

 

 

Alttosaksofonisti-huilisti Eric Dolphy (1928-1964) tuli puolestaan tunnetuksi soittaessaan John Coltranen ja Charles Mingusin yhtyeissä myös bassoklarinettia. Saksofonia muistuttava sähköinen instrumentti lyricon oli myös uuden saundin kokeilua 1970-80-luvuilla. Sitä ovat soittaneet mm. Wayne Shorter ja Michael Brecker.

 

 

 

 

 

 

 

 

Eric Dolphy Bass Clarinet work

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti