Laulaja Emma Salokoski kertoi äskettäin eräässä tv-ohjelmassa havainneensa kaksikielisyytensä vaikuttavan ohjelmistonsa tulkintoihin. Tenoristi Lester Young piti tärkeänä osata improvisoitavan kappaleen sanat, ja säveltäjä Jukka Tiensuu on kirjoittanut eri kielten sanojen pituuden vaikutuksesta musiikin kieleen.Kaverini, lyömäsoittaja-pianisti Tapu Ylöjärvellä sanoo puolestaan jazzia kuunnellessaan tunnistavansa aika hyvin, ovatko soittajat Ruotsista.

Antiikin Kreikassa esitettiin ajatuksia kielen ja musiikin läheisestä yhteydestä. Keskiajalla pohdittiin erityisesti vokaalimusiikkia, ja 1700-luvulta alkaen kielen ja länsimaisen musiikin rakenneyhtäläisyyksistä on keskusteltu vilkkaasti. Viimeisen sadan vuoden aikana kielitieteen uusia menetelmiä on myös pyritty soveltamaan musiikin tutkimukseen. On huomattu samankaltaisuus esimerkiksi jazzin luomistavassa, improvisoinnissa, ja kansanrunojen tulkinnassa: hyväksyttyyn ja opittuun säännöstöön perustuva tyylitaju.

Klassisessa soitinmusiikissa on tiedetty jo kauan melodian ja rytmin noudattavan säveltäjien kansallisuuksien piirteitä. Entä jazzissa? Belgialainen pianisti-säveltäjä Jef Neve (levyttänyt EmArcy- yhtiölle), joka osaa sujuvasti useita eurooppalaisia kieliä ja jolla on akateeminen tutkinto sekä klassisen musiikin että jazzin saralla, osaa sanoa melkoisella varmuudella, onko solistin äidinkieli ranska, hollanti, englanti, saksa vai italia. Muusikkohaastatteluissa mm. Jan Garbarek, John Surman, Henri Texier, Enrico Rava ja Bobo Stenson ovat olleet yhtä mieltä siitä, että äidinkieli heijastuu "murteena" jazzartistien soitossa. Django Reinhardtin soolot 1930-luvun Quintette du Hot Club de France-yhtyeen ohjelmistossa herättävät mielikuvia pikemmin Pariisin bulevardien kepeästä elämänmenosta kuin jenkkimiljöistä ja -tunnelmista.

Django Reinhardt - J'attendrai Swing 1939

 

Englantilainen jazzin tutkija Stuart Nicholson käyttää termiä "glocalisation" kuvaamaan muidenkin kuin folklorististen paikallisvärien siirtymistä jazzin soitettuun kieleen. Tämä on otettu  huomioon maailmalla myös alan oppilaitoksissa. Nyt kun jazzin suuret nimet ovat poissa, tyylikirjo alkulähteistä kasvaa yhä monimuotoisemmaksi. ECM-yhtiön Manfred Eicher on oivaltanut hyödyntää pohjoismaisuutta. "Sikäläiset muusikot lähestyvät jazzia toisin kuin vaikkapa New Yorkissa asuvat artistit."  Tanskalaisen Mew progepop-yhtyeen kitaristi Bo Madsen on taas kuvaillut trion musiikkia: "Meissä kuuluu, että olemme pohjoisen ihmisiä. Sisäänpäin kääntyneisyys ja jonkinlainen yksinäisyys ovat pohjavireenä, jota ei tapaa usein vaikkapa Italiassa."

 

Fletcher Henderson - It's the Talk of the Town 1933

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti