Happy Swing Band Groovyssa vuonna 1981. Kuva: Åke Granholm.

Vuoden 1977 lopulla Helsinkiläisten jazzharrastajien unelmien täyttymys toteutui, kun kaupunki sai ainoan jazzpaikan - Groovyn. Ravintolaa oltiin odotettu, sillä vuosiin ei jazzin kuulijakunnalla ollut paikkaa minne mennä. Risto Vanarin ansiosta saatiin Kantaravintolat Oy:n tuolloinen markkinointipäällikkö Juha Lehto taivuteltua hankkeen taakse. Mallia haettiin Tukholman Stampenilta. Tulevaisuus ei kuitenkaan näyttänyt lupaavalta laman ja aikaisempien jazzklubien menestystarinat tietäen. Kuitenkin palo jazzmusiikkiin voitti. Päivämäärällä 5.10.1977 avattiin Ruoholadenkatu 4:ään Helsingin ainoa jazzravintola Groovy. Ensimmäisenä päivänä avauskeikalla nähtiin Markku Johanssonin kvintetti, jossa mukana olivat Pekka Pöyry, Esko Linnavalli, Ilkka Hanski ja Esko Rosnell. Alkuhuumassa tupa oli täysi ja ovella oli ihmisiä jonoksi asti. Ohjelmaa oli joka päivälle: maanantai, keskiviikko, perjantai ja lauantai olivat pyhitetty yhtyeille ja muina päivinä lava oli vapaa jammaajille. Groovy tarjosi jazzia, "jonka melodiaa ja sooloja on helppo seurata, sellaista missä rytmiä ei ole piilotettu monimutkaisten sovitusten nuottiviidakkoon". Alkuvuosina Juha Lehto saikin kritiikkiä perinteisempää jazzia suosivasta ohjelmapolitiikastaan. Myöhemmin tässä tapahtui muutos ja ohjelmistoon sisällytettiin myös modernimpaa jazzia.

Ravintolan kahdeksan vuoden elinkaareen mahtui sekä ala- että ylämäkiä. Jo ensimmäisen vuoden jälkeen alkoi jazzravintolan arki. Alkuhuuma laantui ja yleisökato oli tosiasia. Suomen kapea jazzmuusikkojoukko oli läpikäyty. Tarvittiin uusia ideoita houkuttelemaan yleisö takaisin jazzin pariin. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jossa jokaiselle illalle kiinnitettäisiin eri yhtye useiden yhtyeiden sijaan. Näin toiminta saatiinkin vakiinnutettua. Kultakaivosta Groovysta ei tullut; se sinnitteli pitkään taloudellisesti omillaan. Esille nousivat puheet Kantaravintolat Oy:n omistajan Alkon mahdollisesta lisärahoituksesta muusikoiden palkkioiden parantamiseksi. Alko ei kuitenkaan joustanut: ravintolan piti tulla toimeen omillaan.

Monien jazzmuusikoiden kuin myös median osalta Groovy nähtiin merkittävänä lisänä Suomen jazzkulttuurille. Muusikoille se tarjosi säännöllistä tuloa, yleisölle mahdollisuutta kuunnella vain jazzia, ja vielä korkeatasoista sellaista. Konsertteja saattoi olla vuodessa jopa 320. Groovyn lavalla nähtiin tunnettuja suomalaisia sekä ulkomaisia jazzmuusikoita. Kantaesiintyjinä lavalla viihtyivät Gusse Rössin kvartetti, Pekka Sarmanto, Esko Linnavalli ja Vova Shafranovin kokoonpanot sekä erityisestä suosiosta nauttinut DDT Jazzband (Downtown Dixie Tigers). Näiden huippunimien lisäksi lavalle nousivat muun muassa Kalevi Hänninen, Valto Laitinen, Jaakko Vuormaa, Herbert Katz, Matti Oiling, Erik Lindström, Olli Ahvenlahti, Heikki "Häkä" Virtanen, Markku Johansson, Edward Vesala. Groovyssä koettiin myös yllätyshetkiä, kun jammaamaan ilmestyi maailmanluokan jazznimi Oscar Peterson. Peterson ilmeistyi Groovyyn Finlandia-talon keikkansa jälkeen toukokuussa 1981. Tätä yllätysvierailua Olli Ahvenlahti valotti Uuden Suomen haastattelussa: "Olimme ruinanneet Juha Lehdolta uutta pianoa sanomalla, että jonain päivänä voi Oscar Peterson kävellä sisään yllättäen ja ruveta soittamaan. Kun Oscar konserttinsa jälkeen toukokuussa käveli Groovyyn, me pyysimme häntä soittamaan. No, no, Peterson pudisteli päätään. Kun sitten kerroimme Groovyn saaneen uuden flyygelin juuri tällaista tilannetta varten, hän mietti hetken ja sanoi: Ok boys. Siitä se sitten lähti." (Uusi Suomi 6.10.1981, Maarit Niiniluoto). Lavalla vieraili myös muita ulkomaisia jazzmuusikoita kuten Clark Terry, Thad Jones, Mel Lewis, Bob Brookmeyer, Ted Curson, Ronnie Scott, Champion Jack Dupree ja Indrees Sulieman. Peruskonsertti-iltojen lisäksi Groovyssa järjestettiin myös erilaisia tapahtumia. Ohjelmassa oli runon ja jazzin iltapäiviä, jazzmatineoita perheille ja big band -iltoja. Siellä nauhoitettiin myös useita äänitteille päätyneitä konsertteja. Näitä ovat muun muassa Juhani Aaltosen Prana - Live at Groovy, Vladimir Shafranov Trion Live at Groovy, DDT Jazzbandin Live at Groovy sekä Don Menzan Very Live at Groovy. Groovy sai huomiota myös televisiossa Gusse Rössin ja DDT Jazzbandin dokumenttien myötä. Saipa ravintola myös palstatilaa ja kehuja 24.10.1979 ilmestyneessä The New World Syndicate -lehdessä, jonka toimittaja Harold Fuller oli ollut vierailulla Suomessa. Artikkelinsa lopuksi Fuller toteaa:" After all, a customer recently told me, it´s the best jazz in town. He was absolutely right. It is a Triple-A club and a must stop for the touring jazz fan".

Groovyn tarjontaa joulukuussa 1984.

Groovy näytti todistaneen olemassaolonsa tarkoituksen sekä vakiinnuttaneen paikkansa jazzklubina. Suosion uskottiin olevan taattu. Vuonna 1980 Kantaravintolat Oy alkoikin Groovyn innoittamana järjestää jazzkonsertteja myös muualla Suomessa. Jazz soi Seinäjoella, Kuopiossa, Kouvolassa, Kotkassa, Kauhajoella, Jurvassa, Kauhavalla, Ruovedellä, Leppävirralla, Mäntyharjulla, Inkeroisissa ja Laitilassa. Kokeilut näyttivät lupaavilta Kouvolaa lukuun ottamatta, missä sopivia säestysmuusikoita ei tahdottu löytää. Muutama vuosi näytti menevän tasaisesti. 1980-luvun puolessa välissä mustia pilviä alkoi muodostua Groovyn ylle ja kritiikkiä alkoi sadella. Ohjelmistoa moitittiin, minkä seurauksena kuuntelijat äänestivät jaloillaan. Muusikkojen piirissä närää puolestaan herätti nyt myös heiltä peritty sisäänpääsymaksu. Kritiikkiä kohdistettiin myös johdon suuntaan: ohjelmista ei ollut ilmoitettu lehdissä eikä pöytävarauksia voinut tehdä. Laskusuhdanne näytti taas kohtaavan Groovyä, minkä johdosta edessä olisi uusi muutoksia. Huhuja alkoi liikkua ravintolan tulevaisuudesta. Täydellistä kuoliniskua johtoporras ei Groovylle kaavaillut: edessä olisi remontti ja liikeidean muutos. Jazzin ystäville tämä kuitenkin merkitsi karvasta pettymystä. Vanhalle Groovylle jouduttiin jättämään jäähyväiset uuden liikeidean tieltä. Luvassa oli muutoksia niin ruokalistaan, sijaintiin kuin musiikkiinkin. Jazzin ystäville suurin muutos oli se, että tarjolla ei olisi pelkästään jazzia, vaan myös salsaa, bluesia ja rockia. Musiikkia tarjottaisiin joka päivä, mutta livenä vain parina kolmena iltana viikossa.

Vanhan Groovyn viimeinen ilta pidettiin tammikuussa 1986. Lavalla nähtiin DDT, joka soitti jäähyväisiksi When The Saints Go Marching in -kappaleen.
Jazznälkään toi väliaikaisen helpotuksen Ratakadulla sijainneen Downtown-ravintolan yläkerrassa järjestetyt jazzkonsertit. Kun uusi Groovy avattiin vanhan Kantakrouvin tiloissa vuonna 1987, ei se monille jazzin ystäville ollut enää entisen veroinen. Historia näytti toistavan itseään. Lupaavasti alkanut jazzklubitoiminta hiipui ja taas edessä olisi odottelua ja toiveita uudesta menestyksekkäästä jazzklubista. Monille jazzin ystäville Groovy tarjosi nimensä mukaisesti kivaa, mallikasta ja tyylikästä jazzia, "Best jazz in Town".

DDT Jazz Band: Live at Groovy. (r1979-1980, p1980).
Don Menza - Very Live at Groovy (r1983, p2008).
Gusse Rössi, Teuvo Suojärvi, Pekka Sarmanto, Chris Schwindt: Live at Groovy (r1977, p1982)
Juhani Aaltonen, Eetu Vesala, Reggie Workman: Prana - Live at Groovy. (r1981, p1982).
Vladimir Shafranov Trio: Live at Groovy (p1981).

Aineisto:
Suomen Jazz & Pop Arkisto
Kokoelma Groovy 0022. lahjoitus (Riverboat/Arctia Oy)
Äänilevyjä (kotimaisia - "Live at Groovy"), esitteitä, mainoksia, asiakastutkimus, leikekansioita (mm. lähes kaikki Groovya koskeva materiaali 1977-83).