Imatra BBF muisti jälleen vanhempia jazzin soittajia Legenda -arvonimellä ja näköispysteillä. Legenda numero 19 on rumpalivirtuoosi Reiska Laine ja 20 bassotaiteilija Pentti Mutikainen.

 

 

 

 

 

 

 

Rumpali Reino " Reiska" Laine (s. 11.7.1946) on istunut rumpupatteristonsa takana ammattimaisesti jo 1960 -luvun puolivälistä saakka. Alkuun tanssiorkestereissa, mm. Olavi Virran yhtyeessä. Sittemmin hän vietti vuoden verran Usassa, jossa imi sieluunsa jazzin syntistä sykettä.

1960 -luvun loppupuolella hän oli Eero Koivistoisen yhtyeessä voittamassa Montreauxin jazzfestivaalien yhtyekilpailua, joka avasi portit esiintymiselle legendaariselle Newportin jazzfestivaalille.

Laine on nyt saavutetun arvonimen lisäksi legenda myös siinä suhteessa, että hän on Ted Carsonin kanssa soittanut jokaisella Pori Jazz Festivaalilla.

Hänen meriitteihinsä kuuluu myös Suomen Jazzliiton Yrjöpalkinto vuonna 1981.

Reiska on soittanut lukemattomien suomalaisten ja ulkolaisten artistien kanssa, ulkomaisista mm. Dexter Gordon, Clifford Jordan ja Charlie Mariano. Kotimaista yhteistyökumppaneista voidaan mainita Conjunto Baron Juhani Aaltonen, Pekka Pohjola, Vesa-Matti Loiri ja Claes Andersson.

Reiska Laine on aktiivisesti pitänyt jazzin ja yleensäkin musiikin lippua korkealla erilaisten luottamustehtävien myötä mm. Valtion säveltaidetoimikunnassa, Suomen Jazzliitossa, Taiteen keskustoimikunnassa, Pori Jazzin hallituksessa, Finland Festivals -valtuustossa ja Suomen kansallisoopperan säätiön hallintoneuvostossa. Lisäksi hän on toiminut aktiivisesti politiikassa ollen kansanedustajana 1996 - 98 sekä Helsingin kaupungin valtuuston jäsen 1997 - 2004.

Ja erinomaisesti kapula pysyy edelleenkin herran käsissä, siitä osoituksena se, että ulkomaan kiertue  on  odottamassa Junnu Aaltosen, Iro Haarlan ja Uffe Krokforsin kanssa.

 

Bassotaiteilija Pentti "Muti" Mutikainen (22.10.1937) on alunpitäen Karjalan poikii, mutta tie Kesälahdelta Tampereelle johtui itäisen naapurin rajansiirroista. Tampereella ammattilaisura alkoi Matti Heinivahon orkesterissa 1958. 1960 -luvun alkupuolella Mutikainen muutti Helsinkiin.

Mutikainen opiskeli aikoinaan bassonsoittoa tosimielellä, jolloin jousi tuli "liiankin tutuksi". Mutta näin jälkikäteen mies myhäilee opintojaan... lyödäänpä eteen "lappu" kuin lappu, niin soitto irtoaa. Ja tästä eräänlaisena todisteena mukana olo yli 4.000 kappaleen levytyksessä.

Muti on ollut jazzin saralla mukana DDT:ssä jo vuodesta 1965 ja samalla vuosikymmenellä alkoi yhteistyö Claes Anderssonin kanssa. Muista jazzariyhteistöistä voidaan mainita Antti Sarpila Swing Band. Mutta edellä vain pieni raapaisu soittokumppaneista ja yhtyeistä, sillä vaatimaton Mutikainen ei pidä soitoistaan sen kummempaa meteliä.

Hän on esiintynyt myös monissa elokuvissa, pääosin muusikkona, mutta myös näyttelijänä.

 

Imatra Big Band Festivalin Hannut, nykyinen toiminnanjohtaja Hokkanen (vas) ja koko tapahtuman alkuunpannut voima: Sopanen.

Hokkasen "harmaantumisaste" ei vielä riittänyt eläkkeelle, vaikka hän jo reilu vuosi sitten sitä yrittikin. Hänen jälkeensä valittu toiminnanjohtaja luopui paikastaan ja Hokkanen hälytettiin uudestaan kehiin. Nyt hänelle on luvassa uusi "eläkepäätös" 1.2.2011, jolloin IBBF:n ohjat ottaa käsiin Mikkelin Teatterin nykyinen johtaja Pekka Laasonen.

 

Aija "Honey B." Puurtinen yllätti festivaalikansan Riku Niemi Orchestran "laululintuna". Oli suorastaan häkellyttävää nähdä hänet Cab Callowayn -ajan ladyna, komeassa iltapuvussaan, pitkine käsineineen ja "tötterökampauksineen".

Tohtorin väitöskirjassaan Puurtinen käsitteli mm. äänenmuodostusta ja kuulijat saivat siitä oivia näytteitä hänen esiintymisensä aikana.

Hieno esiintyminen uudessa roolissa.

 

 

 

Toinen väkevä naistulkitsija festivaaleilla oli Rose-Marie Backström, joka Ladies First Big Bandin solistina näytti kaapin paikan festivaalin avauksessa.

"Ruusan" vahva ja väkevä ääni sekä

karismaattinen lavaesiintyminen eivät jättäneet varmasti ketään kylmäksi.  Eivät, vaikka illan teemana olikin rock.

 

Näiden voimakkaiden naislaulajien "vastakohdaksi" voidaan ottaa sentimentaalinen Erja Uitto, joka lauloi Barbeque Jazz Bandin solistina BB Streetilla.

Erjan repertuaariin kuului vanhojen standardien lisäksi myös upeasti esitetyt ranskalaissävelmät.

 

Miesnäkökulmaa edustivat mm. Micke Björklof blueseineen, Sami Saari Dallapéineen sekä tietysti Tuomo.

Ensin mainittu esitti Blues

Caravanin alkulämmittelynä helteisellä BB Streetillä Blue Strippeineen menevän konsertin, jonka jälkeen oli hyvä lähteä illan pääkonserttiin ainakin yhtä helteiseen BB Klubiin eli telttaan.

Tuomo soitti loistokkaan jazzillan päätteeksi menevän setin, joka toisaalta "meni harakoille" vanhojen mestareiden jälkeen, koska suurin osa jazzareista häipyi hämärtyvään yöhön. McCoy Tyner Trio vierailijansa Joe Lovanon kanssa oli niin timanttinen juttu, ettei moni halunnut enää kuulla mitään muuta.

Legendojen orkesterissa soittanut Eero Koivistoinen tapasi festivaalilla ystäviään, joiden kanssa kehkeytyi  monenmoista juttua.

 

 

 

Mutta eittämätön festivaalin jazzillinen huippuhetki oli keskiviikkoillan McCoy Tyner trioineen vahvistettuna saksofonisti Joe Lovanolla, joka ehti päivällä pitämään BB -kurssilaisille pienimuotoista workshopiakin.

Kuvat: Matti I. Korhonen

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti