Pepe Ahlqvist - yli 40 vuotta bluesia...

Kaukolankylän jazzkerhon perinteinen Christmas Jazz Meeting Ylistarossa on perinteisesti ollut miellyttävä jälkipikkujoulu ja musiikillinen tapahtuma Loppiaisen aikaan.

Vuosi sitten happening poisti joulun nimestään ja tänä vuonna ajankohtakin oli vaihtunut huhtikuun toiseen viikonloppuun. Bluestaituri Pepe Ahlqvist kruunasi tilaisuuden hienolla setillään.Pepe Ahlqvist tunnetaan ennen muuta loistavana bluesharpistina, mutta muutama vuosi sitten hän jätti harpun syrjään keskittyen kitaraan ja lauluun

Illan repertoaari rakentui uuden albumin "Näillä Mailla" ja perinteisen bluesohjelmiston ympärille. Uusi levy oli jälleen kerran hieno osoitus Ahlqvistin uudistumiskyvystä. Laulut pohjaavat USA:n rikkaaseen lauluperinteeseen, folkiin ja kotimaiseen laulutraditioon ja osittain ilmeisesti muistitietoonkin.
Ahlqvist soitti omassa setissään akustista kitaraa varsin omintakeisella näppäilytekniikalla hyödyntäen harmonisia rakenteita varsinkin Mississippi Delta-tyyliin sopivasti.

"Näillä mailla" -albumin sävellykset ovat Ahlqvistin omaa tuotantoa (sanoituksia ovat tehneet Timo Kiiskinen ja Teppo Nuorva).Maestron paksu ja persoonallinen lauluääni sopi oivallisesti myös uuteen, suomenkieliseen materiaaliin (Tohveliblues, Näillä mailla, Soitan sen pois jne.).

- Paikallinen kaveri tekee hyvää, naureskeli maestro ja kutsui lavalle eteläpohjalaisen tuubansoittaja Jorma Välimäen. Duona vedettiinkin sitten hyvin Taj Mahal-henkeen akustista, sykähdyttävää bluesia.Spoonful, The Sky is crying ja Mellow Down Easy olivat sitä perinteistä Ahlqvistiä, jota ilmeisesti suurin osa yleisöstä oli tullut kuulemaan.Myös vanha bändibravuuri Back to the river kuulosti inspiroivalta akustisena versiona.

Pepe Ahlqvist (Kuva: Jorma Lähteenmäki)

Jazztorvi bluesansioista

Perinteinen Kaukolankylän jazzkerhon vuosipalkinto, kortesjärveläisen taiteilijan Olli Kankaan suunnittelema Jazztorvi, luovutettiin tänä vuonna Pepe Ahlqvistille.Päätös oli bluesväelle odotettu ja artisti itse sanoi arvostavansa tällaista julkista tunnustusta erittäin paljon. Pitkän linjan muusikon ja bluesin esitaistelijan ura palkittiin täysin aiheesta.

Pepe Ahlqvist on yli 40 vuotta jatkuneen hienon artistin karriäärinsä aikana saanut osakseen runsaasti arvostusta ja ammattipiirien kunnioitusta.Soittotaito on paljon enemmän kuin lahjakkuutta - se vaatii myös kovaa työntekoa. Ahlqvist on uudistunut artistina, mitä osoittaa myös siirtyminen harpistin roolista kitaristiksi.

Lisäksi hänen levynsä sisältävät jatkuvasti pyrkimystä musiikillisen ilmaisun regeneraatioon.Ahlqvist ilmentää kaikessa toiminnassaan aitoa muusikon asennetta; Taron jameissakin hän kuunteli tarkasti muiden soittoa ja reagoi siihen herkkävireisesti. Musiikkihan on todenperäisesti säveldialogia.

Valitettavan paljon näkee - myös rytmimusiikin maailmassa - muusikoita, jotka ilmaantuvat myöhästyneinä keikkapaikalle, avaavat kitaralaukkunsa, heittävät mitenkuten settinsä, ilman kontaktia säestävään bändiin ja poistuvat.

Chuck Berry, rock & rollin grand old man, on tämän "suuntauksen" julistaja, tienraivaaja ja tavallaan myös uranuurtaja (Chuckia vanhempia konkareita ei juuri enää ole näkynyt keikoilla).

Pepe Ahlqvist on toista maata. Palkintoperusteissa korostetaankin "jazzmyönteisen ideologian levittämistä" - mm. UMO:n solistina Ahlqvist on ansiokkaasti toteuttanut tätä funktiota.

Jyrki Lepistö

Isokyröläinen Blue Stone -yhtye vastasi illan bändiosuudesta tanakasti ja luotettavasti. Yhtye on jo hankkinut bluesharrastajien luottamuksen hienoilla klubi- ja festarikeikoillaan.Blue Stone tunnetaan mm. tiukoista bluesnumeroistaan ja persoonallisista Cream- ja Hendrix-uusinnoistaan. Tyyli ja vivahteet olivat Ylistarossakin aistittavissa.Cocaine, Chevrolet, Mary had a little lamb ja muut vanhat, hyvät biisit irtosivat kuin toinen luonto. Strange Brew oli myös saanut aivan uuden ilmiasun, mutta laulun perintötekijät säilyivät ennallaan. Pienin miehistönvaihdoin yhtye soitti vakuuttavan setin.

Yhtyeen kitaristi Jyrki Lepistö vongutteli komeasti Clapton-tyyliin. Tuore ote tunnettuihin biiseihin sisälsi värikkäitä kuljetuksia perinteisten bluesskaalojen ohitse.Hometown Blues oli rakennettu mallikelpoisesti Stevie Ray Vaughn-tyyliin. Lepistö viljeli nyt melko vähän sammutetuilla kielillä soittoa, mutta hän hallitsee sen mestarillisesti. Tyylikäs soundien prosessointi on myös hänen erikoisalaansa, kuten myös maukkaat oktaavisoolot.Illan jameissa Blues Stone säesti innostavasti maestro Ahlqvist siirtyessä sähkökitaran varteen. Solistivuorottelu Lepistön kanssa oli nautinnollista kuultavaa kahden hyvin erityylisen soittajan välillä.

Ahlqvist pudotteli mallikkaasti bluesasteikkoja, soitti jäntevää staccatoa ja venytteli loisteliaasti lauluosuuksia myös falsetissa. Maestron Gibson kuulosti upealta Lepistön perinteisen Fender-soundin rinnalla.Todettiin vielä, että Blue Stone on myös julkaissut pari vuotta sitten kiinnostavan albumin, 9 Colors, mihin kaikki bluesin ystäviä kehotettiin kiivaasti tutustumaan. Suoraotoksena nauhoitettu levy on juuri sellainen rouhea ja rento kuin aidon blueslevyn tuleekin olla.

Kaukolankylän jazzkerholle viime vuosi oli merkkivuosi, 25-vuotisjuhla. Ehkä tämä osaltaan selittää pienen väsymyksen, eli toiminta on nyt hieman uuvahtanut. Mutta sellainenhan enteilee aina vain uutta nousua.

Yllätysvieras Micke Björklöfin Let me love you, baby teki illasta unohtumattoman.

Kuvateksti: Pepe Ahlqvist sai tämänvuotisen Jazztorven Ylistarossa.

Kaukolankylän jazzkerho r.y:n Jazz Meeting perjantaina Ravintola Tarossa. Blue Stone: Jyrki Lepistö, kitara ja laulu, Toni Lepistö, rummut, Timo Mäkelä, basso ja laulu. Vierassolisteina Pepe Ahlqvist,laulu & kitara; Micke Björklöf, laulu;  Jorma Välimäki, tuuba