Christer "Santa" Sandell täytti 70 vuotta aprillipäivänä 1.4.2011 Helsingissä. Santa tunnetaan erikoisesti DDT Jazzbandin briljanttina pianistina.

- Kiinnostuin musiikista jo nuorena. Pikkuserkkuni luona oli piano ja kun perheemme vieraili siellä, niin viihdyin pianon ääressä yleensä koko illan. Jazzin palo tarttui minuun kolmannella luokalla. Olin muuttanut juuri koulua ja uudessa opinahjossa Sandelsinkadulla oli käytävällä piano. Kävin pimputtelemassa sitä välitunneilla ahkerasti. Osasin soittaa iskelmän Istanbul sai Konstantinopolin.

- Christian Schwindt kävi samaa koulua ja sattui kuulemaan soittoani. Hän tarttui kerran hihaan, kertoi olevansa perustamassa jazzbändiä ja pyysi minua kylään. Hän oli saanut juuri ensimmäiset rumpunsa ja harjoitteli Moonlight Seranadia. Suunniteltiin kovasti bändiä, mutta Nalle Eklund, joka oli siihen suosittu tanssipianisti, vei paikkani. Soittoa opiskelin sittemmin myös Sibelius Akatemiassa, mutta siellä ei saanut soittaa jazzia kuin salaa.

Ammattimuusikko - amatööri

Santa harkitsi ammattimuusikon uraa, kun Erkki Valaste pyysi häntä bändiinsä. Tämä kaatui kuitenkin lähinnä siihen, että hänen isänsä kielsi. - Isäni sanoi, että hoidetaan opinnot ensin loppuun. Soiton lisäksi minulla oli myös muita hyviä harrastuksia. Näihin syihin se ammattilaisen urani kaatui. "Siviilissä" tein elämäntyöni Volvo-konsernissa autojen parissa.

- Keskustelin aikanaan paljon asiasta myös Esko Linnavallin kanssa. Ammattimuusikko vai amatööri, molemmissa on puolensa. Esko sanoi, että kun olet amatööri, soittamiseen eläytyminen on helpompaa. Ammattilaiselle voi soittaminen maistua joskus puulle ja käydä raskaaksi.

Takavuosina Santa soitti puoliammattilaisena muun muassa Ylermi Kososen, Martti Innasen ja Jorma Weneskosken orkestereissa. Siihen aikaan monet tanssiorkesterit soittivat ensimmäisen setin jazzia, kunnes tanssi pääsi vauhtiin.

Santa soitti pitkään myös Antti Sarpilan ja Pentti Lasasen Swing Bandeissa. Heidän musiikkinsa oli enemmän swingiä ja toimi vaihteluna. - Swingistä olen aina pitänyt ja jopa sitä modernimmasta jazzista. Oscar Peterson, Erroll Garner ja Bill Evans ovat antaneet vaikutteita soittooni. Freejazz ei oikein sytytä minua. Rytmi on jazzissa tärkeimpiä tekijöitä.

DDT maaliskuussa 2011 ravintola Kahdessa Kanassa

- Aloitin DDT Jazzbandissa vuonna 1967. Rikke Wahlstein soitti minulle. Tapasimme silloisessa ravintola Bulevardiassa. Juteltiin ja tapaaminen päättyi siihen, että olin DDT:n pianisti.

Santan mielestä rytmi on DDT:n eräs tavaramerkki ja olennainen osa. - Olen joutunut soittamaan monenlaisten rumpalien ja basistien kanssa.  Aina kun pääsee takaisin omiensa joukkoon ja DDT:n komppiin, on kuin kotiin tulisi.

- Komppimme on hieman erilainen kuin muilla. Sitä ei ole kopioitu, vaan on muotoutunut omansa näköiseksi. Chrisse Schwindillä on tässä aika suuri osuus. Hän ei halunnut soittaa New Orleans -tyylistä komppia, vaan swingin puolelle kääntyvää "etukenossa" iskevää rytmiä.

Mieluisa muisto Santalla on Siljan Jazzmatkalta. - Mauno Koivistosta oli juuri tullut pääministeri ja hän meni jostain syystä laivalla Tukholmaan. Aloitimme normaaliin tapaan Royal Garden Bluesilla. Ei mennyt montakaan tahtia, kun näin Koiviston 46 numeron kengän alkavan läpsyttää samaa tahtia. Tuli todella hyvä olo.

Pianon soittamisen ohella Santa on kirjoittanut DDT:lle myös stemmoja. -Tarvitaan vaihtelua jo motivaationkin takia. Se on ollut aika mielenkiintoista puuhaa. Musiikkiharrastuksen lisäksi jalkapallo on ollut lähellä Santan sydäntä. Hän pelasi viitisentoista vuotta aktiivisesti alemmilla sarjatasoilla ja myöhemmin myös ikämiesotteluja.

DDT:n komppiryhmä, Santa Sandell (vas), Thomas Rönnholm, Pentti Mutikainen ja Pekka Mesimäki

Pianistien ongelmana keikoilla ovat usein surkeat ja epävireiset soittimet. - Muistan ikuisesti yhden keikan. Jonkun suuren johtajan vaimo täytti vuosia. Heillä oli kotona flyygeli, jonka vakuutettiin olevan ammattivirittäjän tarkistama. Se olikin vireessä, mutta oli niin vanha ja puoli sävelaskelta alempana, kuin mihin Sarpilan Antti pääsi klarinetilla. Se oli todellinen koettelemusten keikka.

Martti Koljonen