Lontoo 17.11.2009

Lukas Ligeti ja sähköinen marimba

Miltä tuntuisi, jos sinut nukkuessa lingottaisiin avaruuteen ja heräisit maailman kaikkeuden kiertoradalla jollain toisella Galaksilla. Tämän saattoi kokea Southbankin pienemmän konserttisalin, Purcell Roomin, katsomossa, kun lavalle nousi eilen illalla itävaltalainen, mutta jo kymmenisen vuotta New Yorkissa vaikuttanut, lyömäsoitinten työmies Lukas Ligeti. Hän on omalla tavallaan laittanut perusrytmikoneet uuteen uskoon, omaksumalla rytmikoneen kielen Afrikan mantereelta, lähinnä Norsunluurannikolta, Egyptistä ja Zimbabwesta.

Sykettä on muunneltu erilaiseksi lisäämällä afrobeatin sekaan länsimaista sävellettyä, räväkkää ja hieman kulmikasta improvisoitua rytmiä ja tyyliä. Näitä elementtejä hän käyttää hyväkseen tehdessään työtä erikoisen sähköisen "luminaatti" marimban kanssa, jonka saloihin hän on tutustunut vasta nelisen vuotta. Yhdistämällä länsimaisen ja afrikkalaiseen musiikin rytmityksen, lisäämällä elektroniikkaa, uudenlaista musiikillista teknologiaa ja sämpläystä, hän on saanut aikaiseksi melkoisen kummallisen äänimaailman. Hän on myös säveltäjänä tullut esille mm. yhteistyöstä eri sinfonia orkestereiden kanssa ja esiintynyt vierailevana artistina orkesterin edessä. Sitä hän sanoi jännittäneensä etukäteen valtavasti, miten tällainen instrumentti toimii yhteen sinfoniaorkesterin kanssa. Hyvin oli kuulemma mennyt.

Lukas Ligeti sillä tutummalla pallilla, rumpusetin takana

Ligeti kävi vuonna 2004 Tampere Jazz Happeningissä soittamassa Raoul Björkenheimin kanssa, mutta silloin rumpusetin takana.

Hänen soittamistaan voisi luonnehtia teknisesti hienostuneeksi, siinä on jotain ajatuksellista maailmankaikkeutta. Eilinen konsertti oli täysin yksinäisen miehen sooloilua. Hienoa siinä oli myös se, että Ligetti johdatteli kuulijat kappaleiden välissä myös itse instrumentin ominaisuuksien selvittämiseen ja miten se käytännössä toimii. Hän sanoi soittamisen olevan toisinaan suureksi osaksi improvisoitua, mutta mukana on myös ennakkoon mietittyä ja kokeiltua sävellystä. Esitystä kuunteli suurella mielenkiinnolla ja mielihyvällä. Siinä oli jotain kummallisen uutta, oltiin selvästi tekemisissä jonkinasteisen tulevaisuuden musiikin kanssa. Yhteys ulkoavaruuteen tuntui läheiseltä. Ligetin musiikki onkin ennakoimatonta, erilaista ja tavanomaisesta poikkeavaa. Esitystä voisi kuvata raikkaan energiseksi, innovatiiviseksi, yllättäväksi ja samalla omalla tavallaan vaikuttavaksi.