Rumpali Tatu Rönkkö soitti voiton Nõmme Jazzin Jazz Artist 2010 kilpailussa Tallinnassa Eestissä viime viikonloppuna 14.-15.5.2010. Hänen hulvattoman rehevä soittonsa oli koko tapahtuman ylivoimaisesti parasta antia! Nõmme Jazz järjesti 10. kertaa nuorille laulajille ja soittajille suunnatun rahvusvaheline noortekonkurss  Jazzartist -tapahtuman. Tänä vuonna kilpailtiin perinteisen jazzlaulun lisäksi myös rumpaleiden kesken.

Perjantaina 14.5. käytiin semifinaalit Nõmmen kulttuurikeskuksessa.  Laulusarjassa oli seitsemän esikarsinnoista selvinnyttä osanottajaa, kuusi naista ja yksi miespuolinen. Rumpaliosastoon oli mukaan kelpuutettu kuusi kilpailijaa, joista vastaavasti yksi oli nainen.

Kilpailuorkesterina toimi Siim Aimla Ensemble, jossa soittivat saksofonisti Siim Aimla, pianisti Vitkors Ritovs, basisti Peedu Kass ja rumpali Ahto Abner. Erinomainen ja kurinalainen säestysorkesteri, joka pääsi osittain esittelemään myös omaa loistokasta osaamistaan.

Perjantain semifinaalin avauksen suoritti eestiläinen Laura Põldvere, jonka sentimentaalinen, laajaskaalainen äänimaailma ei päässyt täysiin oikeuksiin äänentoiston pienen hapuilun johdosta. Myös ensimmäisenä "tuleen joutuminen" toi tälle ihastuttavalle eestittärelle hieman lisäpaineita. Mutta voimakkaan rehevä esitys toi hänelle kuitenkin finaalipaikan.

Toisena laulajan esiintyi norjalainen Astrid Elisabeth Pedersen, joka aloitti kilpailunsa kitaransa ja Jobimin bossan myötä. Mukavan maukas tulkinta, jota väliosan diida-daada-liida -scattailu laimensi. Laimeutta lisäsi tasapaksuhko toinen biisi ja näin finaalipaikka jäi unelmaksi.

 

Unelmaksi se jäi myös Suomen Sanna Vartiaiselta, jonka aloituskappale Dindi käynnistyi jotenkin epävarmasti, parantuen kuitenkin upeasti loppua kohden. Ehkäpä toisenlainen aloituskappalevalinta olisi vakuuttanut tuomariston paremmin. Sen sijaan Sannan upea tulkinta Blues in the Night oli jo erinomaista herkkua... ihan oikeasti, siksi hieman ihmetyttää, ettei loppukilpailupaikka irronnut.

 

 

 

 

Seuraavaksi kappaleensa esitti laulukilpailun ainoa miespuolinen osanottaja, latvialainen

Daumants Kalnins. Ensimmäinen kappale alkoi humoristisella "äänenavauksella" (?)... jatkuen kabareetyylisellä vauhdikkaalla esityksellä. Täydet pisteet showsta... jazzia? Toinen kappale oli imelän tasapaksua amerikkalaistyylistä 1950-luvun teen age/yökerhomusaa... mutta jury tykkäsi ja loppukilpailupaikka irtosi.

Sitten siirryttiin Klaipedan koulukunnan Edita Bodrovaiten, jonka voimakas, perustummasävyinen lauluääni oli tyypillistä tasokasta liettulaista tyylittelyä. Tosin toisena lauletun Honey Suckle Rosen alun sovitus hieman kummastutti, mutta scat pelasti kokonaisuuden... ja loppukilpailupaikka oli selviö.

Toiseksi viimeisenä laulajan kuultiin eestiläistä Maria Väliä, pikkunättiä jazzailua, joka ei yltänyt aivan niihin sfääreihin, joita Väliltä on aiemmin kuultu. Niinpä loppukilpailupaikka jäi haaveeksi.

Laulajien kilpailun päätti turkkilainen, erittäin aistikas  Ceren Kocak, joka omasi tumman, mielenkiintoisen äänen. Hän ei pyrkinyt esityksessään mihinkään erikoisjippoihin, vaan luotti ääneensä ja tuttuihin melodioihin. Se kannatti, sillä näin irtosi loppukilpailupaikka.

Rumpalisarjan avasi Ivars Arutjunjans, 19 -vuotias latvialainen. Nuoruus ei ollut tällä kertaa mikään etu, sillä aikalaisen valju maku pojan "hakkauksesta" jäi, vaikka muutama mukavahko irtiottokin löytyi. Ei asiaa finaaliin.

Saman kohtalon koki myös toisena kilpailijana soittanut samanikäinen Mihhail Nikitin Eestistä. Kohtuullisen hyvä sutien ja kapuloiden hallinta, mutta kokonaisuus kellitteli turvallista keskitietä pitkin. Ei finaaliin.

Kolmantena  patteriston taakse istahti Aleksandra Anstal, eestiläinen percussionisti-rumpali, joka toi rumpusarjaan Auvo Laaksosen nimeämää "naisnäkökulmaa". Ja kohtuullisen hyvin toikin, vaikka työstö oli alkuun hyvin jäykän näköistä ja väkinäistä, mutta suli sitten sujuvan svengaavaksi soitoksi. Mitään ihmeellisiä soolosuoritteita tai irtiottoja ei nähty, mutta ei myöskään mitään suurempia virheitä. Finaaliin.

Seurrava kapulakeisari oli liettualainen Viaceslav Krasnopiorov, kolmekymmpinen ammattilainen, jolla homma kulki vaivattoman lupsakkaana, svengaavan tahdikkaana ja varmana kuin sveitsiläinen kello. Kuitenkin, anteeksi vaan, tuli mieleen suomalaisten humppa- ja tanssiorkestereiden rumpalit... homma kulkee, mutta hohto puuttuu. Ammattimiehenä kuitenkin finaaliin.

Toiseksi viimeisenä saatiin lavalle 23 -vuotias norjalainen Jakop Janssønn, oslolainen hymypoika, joka käski rumpuja erinomaisen mallikkaasti. Kävi aistikasta vuoropuhelua muiden soittimien kanssa. Rullasi pehmeän menevää rytmimattoa ja kopsautti muutaman soolonpoikasen. Tyylikäs esitys, joka takasi finaalipaikan helposti.

Sitten ärjäisi Suomen leijona! Elifantree, Auteur Jazz, Skalle & Sharon ovat mm. bändejä, joissa rumpusarjan viimeinen kilpailija Tatu Rönkkö on kunnostautunut. Ja tuota kuntoa tarvittiin, sillä hänen monikasvoinen, erinomaisen tahdikas ja moderniotteinen soittonsa hurmasi niin kuulijat, säestäjät ja juryn. Tai ainakin ne, jotka pitävät uudemmasta, freesistä tyylittelystä. Vauhtia ja variaatioita riitti vaikka muille jakaa. Illan ehdoton namupala... Takuuvarmasti finaaliin!

Varsinaiset finaalit käytiin lauantai-iltapäivän lopuksi samassa kulttuurikeskuksen salissa. Kesän ensimmäiset helteet ja kilpailuaika lienevät syynä vähäiseen yleisömäärään, mutta ketkä olivat paikalla saivat nautittavakseen hyvätasoisen kilpailun.

Finaali käytiin semifinaalin tapaan siten, että joka toinen kilpailija oli rumpali ja joka toinen laulaja. Se asetti tietysti jurylle lisäpainetta sarjavertailuissa, mutta toimi erinomaisesti yleisön kannalta.

Laulusarjan aloitti Turkin Ceren Kocak H. Silverin kappaleella St. Vitus Dance. Hänen tumma, kaunis äänensä ja aistikas esiintyminen tuottivat mielihyvää, mutta jonkinasteinen tasapaksuus häiritsi kuitenkin kokonaisuutta. Tuo viime mainittu ilmeni vielä enemmän hänen toisessa biisissään, R. Rodgersin/ L. Hatin Bewitchedissa. Olisi odottanut jotain "räjähtävämpää", että olisi päässyt selvyyteen hänen kokonaisvaltaisesta osaamisestaan. Mutta hyvä näinkin...

Toisena lavalle tuli aistikas ja näyttävä Laura Põldvere, jonka tumma ääni, valtava äänirekisteri ja erinomainen suoritusvarmuus tarjosivat kuuntelijoille nautittavaksi W. Shorterin Ana Marian ja V. Võssotskin Sunrise in Your Glazan. Monien mielestä illan ehdottomasti parasta jazzlaulantaa. Ja upein esitys... Laurasta on kasvanut kansainväliset mitat täyttävä ja näyttävä artisti.

Sitten lavalle astui miesenergiaa... Latvian 19 -vuotias nuorukainen, Daumants Kalnins, joka edellisiltana oli hurmannut kuulijansa. Liekö oli Tallinnan yöhön hävinnyt suurin lataus, sillä T. Monkin Well You Needn't sekä J. Zawinolin A Remark You Made eivät pelittäneet läheskään niin hyvin kuin edellisillan biisit. Daumantsin vahvuus, scat, oli verrattuna vaikkapa Välipakan Jukin vastaavaan lähes lepertelyä. Show tosin kulki entiseen malliin loistokkaasti. mutta kuten sanottua, laulu oli enemmän tai vähemmän kabareelaulantaa... vaikkakin allekirjoittanutta valistettiin, että se on modernia jazzlaulua... ok, niin tai näin.

Finaalin päätteeksi lauloi liettuan Edita Bodrovaite omat näkemyksensä G. de Paulin / P. Johnstonin I'll Remember Aprillista sekä C. Jobimin Chega de Saudadesta. Voimakkaasti. Hieman tunteettomasti, mutta erinomaisen osaavasti. Mutta jotain jäi kuitenkin puuttumaan niistä odotuksista, joita hänelle astettiin.

Rumpalisarjan avauksessa kuultiin etukäteen toiseksi voittajasuosikiksi nostetun norjalaisen Jakop Janssønnin sähäkkä esitys. Kilpailukappaleina hänen oma Joy! ja J. Coltranen Mr. PC. Hänen oma biisinsä oli ihan OK, mutta jotenkin kaikesta aistikkuudestaan, intensiivisyydestään ja herkkyydestään huolimatta se jätti maun; nyt soitetaan mun oma kappale. Mr. PC kulki sen sijaan kuin kiskoilla. Harmonisena vuoropuheluna muiden soittajien kanssa tai omana upeana yksilösuoritteena. Erinomainen suorite.

Toisena esitteli finaaliosaamistaan Liettuan Viaceslav Krasnopionov: A. Morgensenin Nobile sekä M. la Rosan Rhapsody For Solo Drum Set. Hieman jäykän oloinen aloitus, joka suli hyvinkin osaavaksi rumpaloinniksi setin loppua kohden. Silti jäi hieman tanssiravintolan maku suuhun.

Sitten jysähti! Ensin O. Colemanin Lonely Woman, heti perään T. Monkin Evidence. Toteuttajana tietysti Tatu Rönkkö! Mestarillinen ote heti alusta pitäen. Loistava työstö muun orkesterin kanssa. Omat sooloosuudet timanttisen hurmaavat. Käsittämättömät rytmivariaatiot. Aistikkaan herkät sutimiset.Vastapainona jyhkeät väkevät tykkitulitukset. Käsin, kapuloin, sutein... aina yhtä ammattitaitoisesti. Tahdikkaasti... Kovan luokan huippusuoritus, jonka yleisö palkitsi suosionhuudoin.

Kilpailun viimeinen rumpusuorite jäi Eestin Aleksandra Anstalin harteille. Kilpailupaikka ei ollut Rönkön mahtavan soiton jälkeen paras mahdollinen, mutta liekö se viritti Aleksandran " ylittämään itsensä"? Joka tapauksessa hän soitti huomattavasti rennommin , monipuolisemmin ja aistikkaammin kuin edellisiltana. Aivan maittava suorite tältä 27 vuotiaalta eestittäreltä.

Juryn tehtävä oli laulusarjan osalta aikalailla kimurantti, sillä sekä laulajissa että rumpaleissa oli voittajien suhteen juryssa melkoinen kahtia jako. No lopunperin voittajat voitiin julista: Laulusarja Daumants Kalnins ja rumpalit Tatu Rönkkö. Yleisön suosikkeja olivat samat henkilöt.

 

 

 

 

 

 

Kokonaisuudessaan jälleen kerran mainio kilpailu. Mainio fiilinki. Ja hauskat loppujamit Hiiu Pubissa. Suosittelen vierailua Nõmme Jazzin kilpailuun 2011 keväällä. Ja tietysti Nõmme Jazz Festivaliin 28.-30.10.2010.

 

Laulajat

1. Daumants Kalnins  (Latvia)

2. Laura Põldvere  (Eesti)

3. Ceren Kocak  (Turkki)

4. Edita Bodrovaite  (Liettua)

 

Rumpalit

1. Tatu Rönkkö  (Suomi)

2. Jakop Janssonn  (Norja)

3. Aleksandra Anstal  (Eesti)

4. Viaceslav Krasnopionov  (Liettua)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti