Edinburgh 4.8.2010

 

Ranskalainen free ja avantgarde jazz on omassa sarjassaan herkullista. Émile Parisien on uusi nimi tällä saralla ja hänet on Ranskassa ehditty jo palkitakin Quartetinsa musiikista. Edinburghin matkalla tuli oiva tilaisuus eilen päästä kuulemaan yhtyeen soittoa Voodoo Rooms nimisessä pubiravintolassa.  Siellä on pieni erillinen esiintymistila, "Ballroom", mihin mahtuu ehkä noin 80 henkeä istumaan, juuri sopivan suuruinen sali tämän tyylisen musiikin esittämiselle.

Yhtyeen luoma musiikki on ristiriitaista, sitä on vaikeata sulattaa ensi kuulemalta. Sitä pitää seurata alusta loppuun, muuten olet kuulijana hukassa. Siinä on viekkautta ja juonikkuutta, sellaista kokonaisvaltaista laajuutta, mikä vie freen pyörteistä pitävän kuulijan mukaan tukevalla kouraisulla.

Émile Parisien on viekas, ranskalaisen jazzkoulutuksen saanut, sopraanosaksofonisti, joka leikittelee kevyenoloisesti ilmapiiristä toiseen, ilon tunteesta masennuksen syviin syövereihin. Hänellä on kuitenkin kokonaisvaltainen ote, raivoisaa purkausta ja melodista harmoniaa.

Tämä ranskalaistaituri juoksutti eilen kuulijaa soitollaan ääripäästä toiseen vahvalla free-otteella, missä avangardistiset irtiotot kulkevat tanakasti mukana. Yhtyeen musiikki on johdettu yhteisesti soittajien kesken jäsennellen välillä erittäin aggressiivisesti lähestyen välillä vaihtaen pehmoiseksi "pullamössöksi". Soittajilla oli mielenkiintoinen asenne ilmaista soittoaan laajasti, vapauttaen kuulijan aivonystyrät purkautumaan hyvällä sykkeellä toimintakuntoon.

Ensimmäinen setti oli yhtä improvisoitua soittoa alusta loppuun. Toisessa setissä taisi olla kolme erillistä kappaletta. Kappaleet polveilivat monimutkaisten kiemuroiden kautta laaja-alaisesti, mutkittelivat kierrellen ja kaarrellen yllättävästi. Melodinen kokonaisharmonia saattoi kääntyä äkkiarvaamatta, nopeasti kuin salaman iskuna, raivoisaksi hurjasteluksi. Tunnetilat liikkuivat äärimmäisyydestä toiseen, pelonsekaisesta ahdistuksesta huumorilla latautuneeseen ennalta arvaamattomaan ilonpitoon, välillä jarruttaen ja kohta taas kiivaasti kiihdyttäen. Tämän kvartetin soitto liikkui valtavalla paineella vahvoja tunteita ilmaisten.

Mistä tahansa Parisienin musiikki kumpuaakin, niin se erottuu. Kvartetin oma musiikillinen maailma tuntuu olevan varsin radikaalia, kiihkeätä, riehakasta ja railakasta. Sen ainekset ja sisältö kumpuavat jostain muualta kuin mitä perinteinen jazz pitää sisällään.  Yhtyeen pianisti Julien Touery oli myös isossa roolissa kehitellen ihmeellisiä kuvioita vapaasti roihuavan Émilen sopraanosaksofonin soiton tueksi. Ivan Gelugne takoi välillä jousella kontrabassosta tukevia välihuomautuksia ja Sylvain Darrifourcq rumpujen takana löylytti tanakan rytmin taustalle.

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti