Tallinna 24.4.2009

Bronxista New Yorkista kotoisin olevan uudenajan rumpali Will Calhoun on myös kuuluisan Bostonin Berkleen Musiikkikoulun kasvatti. Hänelle on myönnetty "Buddy Rich Jazz Masters" palkinto. Hänet on myös äänestetty monen rumpulehden kautta järjestetyissä lukijoiden äänestyksissä parhaaksi rumpaliksi.

Hänen sooloesityksensä eilen Jazzkaar Festivaalilla veti Kulttuurikeskuksen pienen salin ääriään myöden täyteen. Kaikille ei riittänyt istumapaikkoja, vaan osa nuorista kuulijoista istui lattialla ja osa seisoi seinänvierustoilla. Yleisö tuntui tietävän, että he olivat tulleet kuuntelemaan jotain uutta ja erikoista rumpujen kolistelun maailmasta.  Kiinnostus tuntui olevan valtavaa, sillä Calhoun oli Tallinnassa kolmatta kertaa.

Hän käyttää häikäilemättä uutta tekniikkaa sekoittamalla esityksessään improvisoitua "palikointia" sähköllä ja äänillä tehostettuun taustaan ja kovaan rock maailmasta tuttuun takomiseen. Taustalla tuntui olevan valtava määrä patoutunutta energiaa, sen verran hurjalla menolla esitys alkoi. Alkurypistyksen vauhti ja suoraviivainen takominen vaatii jo melkoisesti fyysistä aerobista kestävyyttä. Ajattelin, että jos koko esitys perustuu ainoastaan tajuttoman kiireiseen tempoon, lujaan ja kovaan lyöntiin, "noise" ilmaisuun, ilman taiteellista vaikutelmaa, niin voisin aivan hyvin siirtyä oven ulkopuolelle saman tien. Tuntui siltä, että riimittelyt, rytmin vaihdot, juoksuttelut ja vaihtelevat nyanssit puuttuivat kokonaan.

 

Alkujärkytyksen jälkeen päästiin kuitenkin aivan toisiin, uudenlaisiin atmosfääreihin Calhounin ottaessa muut erikoisuudet mukaan "peliin", ääni- ja valoefektit, sekä siirsi nämä käyttöön "uudella teknologialla".  Sähköinen sämpläys ja looppaus eivät sinänsä ole täysin uusi tapa toteuttaa musiikillisia erikoisilmaisuja, mutta toteuttamistavoissa on eroja.  Kun mukaan tuli myös muita instrumentteja kuin pelkät rummut lautasineen, esitys sai aivan uutta ilmettä.

 

 

 

 

 

 

Will sekoitti erikoisen huilupillin äänen ja kielisoittimen äänimaailman omaan rumputyöskentelyn taustaksi ja sai aikaiseksi eriomaisen kiinnostavan taustasoundin. Mutta erikoisuudet eivät loppuneet siihen. Kun ledvalot siirrettiin rumpupalikoihin, niin lavalla ei näkynyt soittajaa ollenkaan, vain valojuovat liikkuivat rumpujen lyöntien tahtiin.

 

 

Yleisö eli täysillä mukana esityksessä ja osoitti pitkään suosiotaan. Tämä oli Will Calhounin show, jonka hän itse ilmaisi olevan eräänlainen "Sonic Dreams" maailma, mitä hän haluaa toteuttaa.

Kuvat: Matti I Korhonen

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti