Tallinna 25.4.2009

Ei se siitä paljon parane, voisi sanoa, kun Paquito D'Riveran kvintetti esiintyi myöhään eilen illalla tallinnalaisille. Tässä yhtyeessä yhdistyy pitkänlinjan taito ja kokemus nuoren sukupolven ennakkoluulottomaan tapaan paneutua musiikin uusiin linjauksiin ja tinkimätön halu löytää musiikillisen ilmauksen pienetkin yksityiskohdat.

 

Kuubalaissyntyinen 9 kertainen Gramy palkittu Paquito D'Rivera oli lahjakkuus jo nuoruudessaan, jolloin hän kokosi omia musiikillisia yhtyeitä. Hän oli perustaja jäsen monessa merkittävässä kokoonpanossa ja soitti samanaikaisesti saksofonia ja klarinettia Kuuban Kansallisessa Sinfonia Orkesterissa. Kansainvälisesti ehkä tunnetuin hän perustamistaan yhtyeistä on Irakere. Tämä klassisen jazzin, rockin ja perinteisen kuubalaisen musiikin fuusio-orkesteri esiintyi usein myös Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Viime vuonna hänet valittiin vuoden klarinetistiksi, toisen kerran, Downbeat Magazinen lukijoiden äänestyksessä.

 

 

 

Eilinen konsertti oli siistiä, kontrolloitua ja suurella ammattitaidolla tuotettua musiikkia. Se jos mikään oli korville suuri nautinto. Mielestäni se hiveli niin steriiliä tasoa, että se alkoi jo vähän häiritä. Tämä oli latinojazzia suurella ylimääräisellä kermakuorrutus annoksella tarjoiltuna. Paquito D'Rivera on onnistunut löytämään ympärilleen nuoret soittajat, jotka näyttävät olevan suuria lahjakkuuksia. Robert Rodriguesin pianotyöskentely oli hämmästyttävän tasapainoista ja juuri tähän musiikin lajiin sopivaa. Zach Brown basson varressa näyttäisi olevan tulossa huipulle. Rumpali Mark Walker on työskennellyt jo 20 vuotta D'Riveran kanssa, joten se homma toimii selkäydin tasolla. Michael Rodriguesin trumpetti soi niissä korkeuksissa, missä sen pitääkin latino rytmien soittamisessa olla.

 

 

Eilinen ohjelmisto koostui suureksi osaksi tämän genren klassikko kappaleista. Alkuun kuitenkin saatiin kuulla rehevää funk poljentoa Paquiton uusimmalta omalta levyltä "Funk Tango". Paquito oli suuri Dizzy Gillespien ystävä, joten hänen tunnetuiksi tekemistä kappaleista soivat "Prelude 3" ja "Tanga" sekä ehkä tunnetuin "Night in Tunis". Dizzy Gillespien kunniaksi soi myös hidastempoinen, ja suurella tunteella esitetty, bossanovan rytmeihin sävelletty "I remember Dizzy".

 

 

 

 

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti