Eilen päättynyt Porin 45. jazzfestivaalin aikana myytiin 60000 lippua, jonka saavuttamiseen myötävaikutti osaltaan koko viikon ajan aurinkoisena ja lämpimänä säilynyt sää.  Etukäteisennusteista huolimatta sadetta saatiin vain torstain Arenan avauskonsertin aikana. Silloin yllättäen syntynyt rankkasade ja ukkonen sotkivat ensimmäisenä lavalla olleen Tomasz Stankon kvintetin esiintymistä, mutta kaksi tuntia sen jälkeen aurinko paistoi ja kuivatti ympäristön nopeasti. Stanko itse ei kuulemma ollut "moksiskaan", vaan sanoi ilman vain piristäneen tahtia.   Muutoin aurinkoinen ja välillä osittain sadetta enteilevä pilvipoutainen, mutta lämmin ilma, houkutteli ihmisiä liikkeelle.

Kahden viikonlopun yli kestäneen festivaalin aikana järjestettiin 140 konserttitilaisuutta, joista 40 oli maksullisia ja 100 ilmaista. Pori Jazz Kids keräsi tapahtumineen 20000 ihmistä paikalle viiden päivän aikana.  Torstain TOTO:n tähdittämää Arenan konserttia seurasi noin 18000 maksanutta katsojaa. John Fogerty veti lavan ympäristöön 14000 yleisön perjantaina. Lauantain hip hop - tyylinen ohjelma keräsi yli 10500 katsojaa. Eilinen Jeff Beckin tähdittämä konsertti veti arviolta 4000 ihmistä paikalle. Kävijöitä festivaalien aikana arvioitiin olleen noin 150000.

Tämän vuotinen festivaali jää historiaan uusien tekijöiden aloituksena. Toimitusjohtaja Katja Leppäkosken mukaan yleistunnelma oli hyvä, iltapaikkojen profiloinnissa onnistuttiin. LP45 yhtenä konserttipaikkana myi jokaisena kolmena iltana erittäin hyvin ja oli lauantaina käytännössä loppuunmyyty. Loppuunmyytyjä olivat myös suurin osa Cafe Jazzin koko viikon tarjonta, samoin Klubin sisäkonsertit ja Teatterin tarjonnasta puolet. Otava Factory oli saanut uuden ilmeen ja se otettiin yleisön puolesta hyvin vastaan. Taiteellinen johtaja Tuomas Kallio tuntui olevan tyytyväinen tämän vuoden festivaalin tarjontaan. Samoilla linjoilla olivat Markus Partanen ja Teppo Mäkynen, jotka vastasivat artisti valinnoista.

Omasta mielestäni valittu linjaus "suosi kotimaista" oli onnistunut. Saimme viikon aikana kuulla käytännössä lähes kaikkia parhaita suomalaisen jazzin osaajia eri lavoilla. Ainakin minua se miellytti. Ei ole mitään syytä "roudata" valtameren takaa tasapaksua massaa soittamaan, kun omasta takaa löytyy aivan yhtä hyviä, ellei parempia, nuoria lahjakkaita soittajia ja ilmeikkäitä kokoonpanoja. Mukana oli myös nostalgiaa, kun Dallapén tapainen orkesteri veti mukaan vanhempaa väkeä Otava Factoryn täyteen. Näin paljon omaa ikäluokkaani ja vanhempaa väkeä en muista nähneeni missään aikaisemmassa konsertissa samanaikaisesti näiden vuosikymmenten saatossa. Viikko ei ollut pelkästään "bilettäjien" viihdytyskenttä, vaikka niin on monella taholla annettu ymmärtää.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti