Joukko maamme eturivin jazzmuusikoita oli saapunut Lapilan Kartanoon Keravalle onnittelemaan pyöreitä vuosia täyttävää päivänsankaria, joka Sirkka vaimoineen otti vieraat ovella vastaan kilisevin lasein. Luonto tuoksui, kesäpäivä oli kauneimmillaan ja tunnelma oli korkealla. Jamit olivat alkamassa.

Mutta ensin hieman taustatietoja. Sibelius-Akatemian vararehtorin, Suomen ensimmäisen jazztohtorin, saksofonisti Jari Perkiömäen ansioluettelo on harvinaisen pitkä ja vaikuttava. Tämä Laudaturin ylioppilas aloitti klarinettiopinnot Helsingin Konservatoriossa, josta siirtyi saksofonin opiskeluun Sibelius-Akatemian jazzosastolle sen perustamisvuonna 1983. Valmistuttuaan  maisteriksi hän jatkoi laitoksessa opettajana ja myöhemmin sen johtajana vuodesta 2000 vuoteen 2009, jolloin hänet nimitettiin akatemian vararehtoriksi. Tällä välin oli taiteellisen tohtorin tutkinto jo suoritettu ja mm. vapaa melodiaimprovisointi jazzissa Lennie Tristanon ja Ornette Colemanin opein käyty läpi.

Perkiömäen soittajan ura alkoi v. 1976 Pori Big Bandissä, jossa hän toimi myös kapellimestarina sekä Tapiola Big Bandissä. UMO tuli pian tutuksi sekä lukuisat muut suomalaiset jazzyhtyeet, joista mainittakoon erityisesti Mika Myllärin kvintetti. Vuonna 1985 ilmestyi levy 'Jari Perkiömäki Quartet' sekä 1997 runsaasti kiitosta saanut 'Shades'.

Perkiömäki on esiintynyt lukuisia kertoja kansainvälisillä areenoilla sekä kansainvälisten tähtien kera kuten Randy Breckerin, Sheila Jordanin, Kenny Garretin, Reggie Workmanin, Andrew Cyrillen, Jonathan Kreisbergin, Ed Jonesin ja Jonathan Geen kanssa.

Palkintolistakin on mittava: Yrjö-palkinto 2005, Thelonius Monk-saksofonikilpailun semifinaali, Washington, D.C. 1991, Bat Finlandin sävellysstipendi 1990, Pekka Pöyry-palkinto 1985, Rytmi-lehden Vuoden Muusikko 1985, Eurooppalaisen jazzyhteyekilpailun finaali, Leverkusen 1984.

Aikaa on riittänyt myös vapaaehtoistyöhön kuten Suomen Jazzliiton, Jazz & Pop Arkiston, Suomen Saksofoniseuran ja Jazzmuusikot Ry:n hallituksiin. Se, että hän on ehtinyt säveltää ja sovittaa myös teatterille vaikuttaa suorastaan ihmeeltä. Monen käsitys nimittäin jazzmuusikosta on puoleenpäivään makaileva veikko, joka viettää keikan jälkeen yöt kapakan nurkkapöydässä nuokkuen. Perkiömäen ajankäyttö on sen sijaan maksimaalisen tehokasta, suorastaan ihailtavaa!

Sibelius-Akatemian jazzosasto on viime vuosina kohonnut kansainväliseen tietoisuuteen. Tuntuu mukavalta liikkua esimerkiksi New Yorkin jazzpiireissä, joissa tämä opinahjomme tunnetaan ja tunnustetaan laadukkaaksi. Osastolla on myös useita vaihto-oppilaita Euroopan maista. Tunnustuksen uraa uurtavasta työstä ansaitsevat sekä Perkiömäki että Pohjoismaiden ensimmäinen jazzprofessori Jukkis Uotila.

Ja sitten jameihin. Koska päivänsankarimme on paitsi pedagogi myös taitava solisti, oli luontevaa juhlia sankaria musiikin keinoin. Jamit aloitti tuttu kappale Softly as in the Morning Sun Rise, jossa maestron lisäksi soittivat tohtorit Jarno Kukkonen ja Markus Ketola sekä pianossa Riitta Paakki ja bassossa Jorma Ojanperä. Toisena kappaleena hehkui kaunis balladi I Fall in Love too Easily, jonka hienosta tulkinnasta vastasi illan isäntä.

Maukkaat tarjoilut keskeyttivät välillä soiton, mutta ilta jatkui vielä myöhään musiikin merkeissä. Kysäisimme tuoreelta 50-vuotiaalta hänen mottoansa ajan haasteisiin. Se kuuluu näin: ' Suhtaudu elämään kuin jazziin: rohkeasti mukaan avautuviin mahdollisuuksiin, parhaat asiat syntyvät improvisaatiossa, ja aina voi oppia uutta!'

Koska jazzia ja musiikkia yleensäkin on vaikea ilmaista sanoin, laitamme tähän loppuun videon pätkän Live in Pori Jazz 1999, jossa Jari Perkiömäki soittaa vaihteeksi sopraanoa.

 

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti